Uuden polun alkumetrit

Aloitin saippuaharrastukseni viime heinäkuussa, ja olen siitä asti pitänyt itseäni varten päiväkirjaa saippuatuotoksistani. Julkaisen ne nyt tässä yhdellä kertaa, niin pääsen sitten jatkamaan juttujani jotakuinkin reaaliajassa. Mukana olevat valokuvat ovat myös sellaisia, jotka olen ottanut vain omaksi muistinvirkistyksekseni, joten ne eivät (valitettavasti) ole kovin taiteellisia ja kauniita otoksia. Mutta kyllä niistäkin jotakin irti saa...Yritän petrata tuota asiaa jatkossa.

Saippuapäiväkirja

20. heinäkuuta 2012

23:42

Muutama viikko sitten innostuin käsintehdystä saippuasta. Etsin linkkejä ja blogeja netistä, tarvikkeita kirppareilta ja kaupoista. Tänään sitten vihdoin tulivat Saippuapajasta tilaamani eteeriset öljyt (tilaaminen olikin taas yksi tapaus "Villa Hölmölän" historiassa…) ja onnistuin löytämään  Hanakat-lvi -liikkeestä Niagara-natriumhydroksidia, eli lipeää. Sitä olikin vaikea löytää, sillä en halunnut tilata kallista apteekin tavaraa, enkä lähtenyt tilaamaan muualtakaan. Eri harrastajien mukaan Tokmannilta tai rautakaupasta olisi pitänyt löytyä sopivaa, mutta ei ainakaan paikallisissa kaupoissa ollut.

Aloittaminen ei ollutkaan ihan halpa juttu, sillä kirppareille upposi 21,50  ja Minimaniin 38,67 ja Hanakoille 7,30 ja Saippuapajaan 26,40 ja rasvoihin eka kierroksella 10,90. Yhteensä siis 104,77. Saippuapalalle tulee siis hintaa, mutta tarvikkeitahan ei tarvitse sitten jatkossa hankkia.

Itse ensimmäinen kokeilu tapahtui mökin ulkokuistilla, niin ei tarvinnut varoa huuruja ja roiskeita niin paljon. Mittaaminen sujui ongelmitta, samoin rasvojen sulatus ja sekoitus. Lipeäkin tuntui liukenevan hyvin kahviin, vaikka jälkeenpäin huomasin, että sekoitin ne väärin päin. Katsotaan, onko siitä haittaa...seuraava probleema oli rasvojen lämpötila, sillä ostamani lihamittari ei näytäkään riittävän alhaisia lämpötiloja. Sormituntumalla siis mentiin...sitten jouduin luopumaan sauvasekoittimen käytöstä, koska seos roiskui. Joten sekoittelin puuhaarukalla sillä seurauksella, ettei kiisselöityminen oikein onnistunut ja seos jäi luiruksi. Toivottavasti silti saippuoituu! Myöhemmin selvitin, että käsin sekoittaen olisi pitänyt sekoitella tuntikausia. Pitää seuraavaan satsiin yrittää kehittää parempi menetelmä.

Eli eka yritys oli siis kahvisaippua.

Kiukkua tänään aiheutti myös se, että huolella kuivaamani ruusun- ja koivunlehdet menivät pilalle pudottuaan varaston lattialle hiiren papanoiden sekaan… :-(

21.7.2012

Tänään jatkoin kokeilujani. Tein ensin ( tai yritin) suklaasaippuaa oliiviöljystä, mutta nyt 12 tuntia myöhemmin se ei edelleenkään ole alkanut kovettua, vaikka kuumeni pyyhkeen alla kovin. Kiisselöityminen jäi taas vajaaksi, kun sekoittelin jälleen käsin. Toivottavasti vielä jähmettyy ja yllättää positiivisesti… Leikkasin myös malttamattomana edellisen päivän kahvisaippuan - tosin liian aikaisin, se on vielä melkoisen pehmeää, vaikka näytti kovalla. Muuten näyttää toistaiseksi ihan hyvältä.

Sitten tein illalla vielä piparminttu-suolasaippuan, joka ainakin näytti onnistuvan edellisiä paremmin. Kehittelin nyt vialliseen ja roiskivaan sauvasekoittimeen "suojahupun", jolla sain massan sekoitettua ja kiisselöitymään. Tosin kulho, jossa nyt sekoitin, ei varmaan kestä toista kertaa, se on jo halki, vaikka on ihan uusi. Piparminttuöljyä laitoin satsiin n. 6-7 ml, tuoksu ainakin  vielä hyvin voimakas.

Lipeä riittää vielä yhteen erään, teen  sen varmaan huomenna.

23.7.2012

Eilen jäikin päivitykset tekemättä. Suklaasaippua ei toiveistani huolimatta muuttunut hyväksi, vaikka siirsin sen yöksi vielä saunan jälkilämpöön. Seuraavana päivänä se oli kovettunut osittain, mutta päälle jäi öljyinen nestekerros - joten kokeilin rebatchingiä, ja sulatin massan uudestaan kattilassa. Se jäi möykkyiseksi, mutta sain sen tänään leikattua. Liian pienen lipeämäärän ja pelkän oliiviöljyn takia saippua on kovin pehmeä ja hajoava, joten sulatin hajonneet palat vielä kertaalleen. Erinomaisen näköisesti onnistunut suolasaippuakin meni uudelleen käsittelyyn, kun en tiennyt, että se olisi pitänyt leikata muutaman tunnin kuluttua valmistuksesta. :-( Mureni nyt  täysin leikatessa, kun oli jo kovettunut melkein vuorokauden. Tein viimeisestä lipeäsatsista vielä appelsiinikanelisaippuan, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta lipeän laatu huolettaa vähän. Vikassa erässä oli seassa mustia hitusia, jotka eivät sulaneet veteen. Ja himpun verran näyttäisi olevan valkoista "hiekkaakin" seassa, katsotaan kuinka syövyttävän saippuan sain aikaiseksi.

 Kuvassa kuivumassa suolasaippuaa, rebatchattua suklaasaippuaa ja oikealla appelsiini -kanelia.

Luin tänään myös ystäväni lainaaman Saara Kuhan Saippuakirjan. Reseptit olivat hieman erilaisia käyttämiini nähden, mutta ei kirja paljon enää lisävalaistusta tuonut, kun olen niin ahkerasti selaillut nettiä.

26.8.2012

Toiset saippissatsit tein kuluneena viikonloppuna. Edelliset otin koekäyttöön viikko, pari takaperin - kun en  millään malttanut odottaa niiden kypsymistä. Tuntuvat ainakin vielä ihanilta, suolasaippua tosin katkesi toisella käyttökerralla. Appelsiini-kanelin tilanne pikkuisen on vielä auki, mutta käytössä on ja hyvältä tuntuu - vaikka pikkuisen epäilen vielä, että siihen on jäänyt liukenemattomia lipeämuruja.

Perjantaina 24.8. tein laventelisaippuaa kahvisaippuan ohjeella, lisäsin vain laventeliöljyä, laventelinkukkia ja silkkiä. Se ei täysin liuennut lipeään, joten silkki on nyt pieninä hippusina saippuamassassa. Lipeä oli tällä kertaa Robin hoodista Termotukku Oy:n viemärinavausainetta. Laventelit olisi kannattanut lisätä vasta kiisselöimisen jälkeen, sillä nyt sauvasekoitin silppusi ne massan sekaan. Kukat muuten muuttuivat vihreiksi!

Tein myös uuden satsin suklaasaippuaa, sillä edellinen epäonnistumisestaan huolimatta tuntuu ihanalle käytössä. Nyt käytin eri suklaata (vain 56% kaakaota), enkä lainkaan kaakao- tai kahvijauhetta. Lopputulos näyttää enemmän toffeelta…

Lauantaina 25.8. tein uuden erän suolasaippuaa, koska edellinen ei kestänyt leikkaamista. Annoin massan kovettua vain kaksi tuntia, mutta silti se mureni samalla tavalla, kuin edellisellä kerralla. :-( Piparminttukuorintaa on siis tiedossa viideksi vuodeksi eteenpäin… Suolasaippua pitäisi siis valaa valmiisiin annosmuotteihin, koska se ei kestä leikkaamista!

Innostuin myös palashampoosta, mutta en oikein ole löytänyt reseptejä vielä.

4.12.2012

Päivitykset ovat vähän jääneet, vaikka uutta harrastusta on ylläpidetty ahkerasti.  Syksyn mittaan olen tehnyt ainakin ruususaippuaa laventelisaippuan tapaan - joka ei oikein mennyt putkeen, sillä synteettinen tuoksuöljy jämähdytti massan heti alkutekijöihinsä, eikä sitä meinannut saada enää muottiin. Lopputulos on vähemmän kaunis, ja muutaman kypsymiskuukauden jälkeen saippuaan ilmestyi niin paksu valkoinen kerros, että luulin sen homehtuneen. Luultavasti aine on kuitenkin vain saippuatuhkaa (soodaa), eikä ole siten kuin ulkonäköhaitta. Niin rumia ne kuitenkin ovat, että päätin tehdä satsista huovutettuja saippuoita, jotta ne ilkeää antaa lahjaksi eteenpäin. Nooo… ei sekään ongelmitta sujunut, villa, jota olin ostanut aiemmin syksyllä, ei oikein huopunut. Ja taas kauppaan…

 Soodakuorrutus ruususaippuoiden pinnassa...

 ...ja piilotettuna huopakerroksen alle.

Kokeilin myös orvokkisaippuaa tuoksulyhtytuoksulla.  Onnistui, sopii ainakin käsisaippuaksi. Resepti sama, kuin laventeli- ja ruususaippuoissa. Massan sekaan en tuoksun lisäksi laittanut mitään "mausteita", vain saippuan pinnalle koristeeksi kuivattuja orvokkeja. Aika nättejä!

 Valkoinen orvokkisaippua koristeltu kuivatuilla orvokin kukilla.

Viimeinen valmistunut satsi oli koivusaippuaa. Tuoksuna eteeristä eukalyptusta, sitruunaa ja "Kesän taika" -saunatuoksua ja sekaan kuivattuja koivunlehtiä sekä silkkiä. Onnistui, mutta saippuan pintaan tuli taas saippuatuhkaa, tällä kertaa muutamassa viikossa. Käytössä kuitenkin kiva saippua.

 Koivusaippua.

Olen käyttänyt ahkerasti kaikkia vuorotellen ja yhtä aikaakin. Meikit poistan nykyisin suklaasaippualla (sillä ekalla huonolla erällä), suihkussa olen käyttänyt kahvi- ja koivusaippuoita. Olen jättänyt pois myös teolliset shampoot ja hoitoaineet. Ensin pesin hiukset suklaasaippualla, koska ajattelin sen olevan tarpeeksi hellävarainen. Saippua on kuitenkin siihen käyttöön liian pehmeä, kuluu ja hajoaa nopeasti kappaleiksi.  Sitten kokeilin shampoona laventelisaippuaa ja se toimiikin erinomaisesti. Hiuspohja on rauhoittunut, eikä hoitoainetta hapanhuutelun jälkeen tarvita. Eikä muuten muotovaahtoakaan! Sunnuntaiaamuna olen viimeksi pessyt ja laittanut hiukseni, silloin laitoin lakkaa - ja kampaus on edelleen hyvä, hiukset eivät ole rasvaiset eikä pää juuri kutia.

Shampoo-ohjeita olen edelleen etsinyt, ja aikomus on tehdä sellaista  ennen joulua.  Tarvikkeet on jo valmiina, Pienen tuoksukaupan iso tilaus tuli tänään…

Ai niin, käyttökokemuksista vielä. Suolasaippuasta en oikein ole tykännyt, kun se ei vaahtoa, mutta kuluu silti nopeasti. Mutta ehkä se näillä kovilla pakkasilla olisi ihan asiaa…

Olen  muutenkin aivan hurahtanut tähän kotikosmetiikkaan! Tänään olen tehnyt ihania hierontapaloja, joita voi käyttää ihovoiteenakin.  Kovat aineet kattilaan miedolle lämmölle sulamaan, öljyt sekaan ja muotteihin. Ja heti käyttöön! Ei meinaa raaskia lahjaksi antaa… ;-)

Tein myös kokeiluerän deodoranttia, koska haluan eroon teollisista alumiinia ym. Sisältävistä tuotteista. 

Huomenna pääsen testaamaan sen toimivuutta. Tilasin kolme tyhjää hylsyä, mutta ne olivat onnettoman pieniä. Pitää yrittää ruinata joltain tyhjiä, vanhoja dödöstickejä.

Meinasin unohtaa, että viikonloppuna myös pakkasin saippuoita jouluksi. Tuli aika somia niistäkin!

Kaikki lahjasaippuat kääreissään.

 Ja laventelisaippuat lähikuvassa.

 Hierontapalat, huulirasvat ja shampoopalat paketeissaan.

9.12.2012

Jaa taas astialla! ;-) Deodoa on nyt testattu keskiviikosta asti, eli viisi päivää. Ainakaan omaan nenään ei hienhajua ole tuntunut, eikä juuri kainaloiden kosteuttakaan. Kovin viehkolle versioni ei tosin tuoksu, mutta onneksi aromit eivät leiju ainakaan omaan nenääni, jos nenää ei tunge aivan kainaloon asti. Tähän asti olen erinomaisen tyytyväinen, joten jos ongelmia ei ilmene, niin pitäydyn tässä vaihtoehdossa - vaikka se marketin tuotteita paljon kalliimmaksi tuleekin.

Myös hierontapaloihini olen aivan koukussa! :-D  Erinomainen käsi- ja huulirasva, pakkasilla taitaa niitä kulua kappaleen viikkotahtia. Eli lisää on kohta tehtävä, ja aineksia tilattava myös lisää.

Ekat hierontapalat muoteissaan…

...ja niistä kuorittuina.

Tänään olen tullut mökiltä  tavallista aikaisemmin, ja ehtinyt tehdä lisää tavaraa. Kehittelin Suklaasydän-huulivoiteen, jossa yhdistelin hierontapalani ja Strömsön suklaahuulirasvan ohjeita. Tällä reseptillä niitä sai juuri 16 kpl Ikean silikoniseen sydänjääpalamuottiin.  Ja hyviä tuli! Pitäisi kehitellä niille vain jotain rasioita.

Nam! Näyttävät erehdyttävästi suklaakonvehdeilta!

Sitten tein kaksi satsia shampoopaloja, joissa kehittelin "Pähkinä" ohjetta . Toinen on tummille, toinen vaaleille hiuksille. Ylirasvoituksen piti olla 4-5 %, mutta nokkosversioon lipsahti jokunen gramma ylimääräistä oliiviöljyä. Maserointi "imaisi" parikymmentä grammaa öljystä, joten sitä piti lisätä - ja sitten lorahtikin liikaa... Valoin ne jugurttipurkkeihin, eikä paloja tullut, kuin 5/satsi. :-( Mutta ehkä yksi pala kestää sitten pidempään. Lahjaksi niitä ei nyt sitten montaa heru.  Aikomus on testata niitä myös koirien turkkiin, sillä koirien shampoot maksavat maltaita. pH-arvonkin pitäisi olla jokseenkin sopiva koiruuksille.

Shampoot tekeytymässä.  Palat pitikin vielä valmiina puolittaa,

jogurttipurkin muoto oli sittenkin käteen

aivan liian suuri hiusten vaahdotusta ajatellen.

21.12.2012

Joulu lähestyy, ja shampoot on nyt testattu - sekä itsellä, että koiralla. Aivan ihanan tuntuisia, päänahka jää raikkaan tuntuiseksi, ja hiukset on helppo selvittää. Samoin koiran turkki, ainakin ekalla käyttökerralla.

Tässä nokkos-rosmariini-tea tree shampoopaloja bruneteille...

...ja tässä kamomilla-sitruuna-tea tree shampoopaloja blondeille.

Tänään on tehty vielä viimeisiä joululahjoja: hammassaippuaa, suolakuorintaa sekä vaahdotettua karitevoidetta.

Hammassaippuoitani - joita kukaan muu ei ole uskaltanut kokeilla! Itse en enää vaihtaisi takaisin perinteisiin tahnoihin.

Ainakin päällisin puolin näyttävät hyvältä.  Kuorintaa tein viisinkertaisen satsin, siitä tuli tasan kuusi pilttipurkkia. Ihovoidetta tein sellaisen määrän, että lisäsin alkuperäiseen reseptiin n. kolmanneksen lisää. Siitä riitti kahteen pilttipurkkiin, ja yhteen vähän isompaan ,joka jää itselle. Hammassaippuaa tein½ reseptin, sydänpaloja tuli 11 kpl.

5.1.2013

Do diin, uusi vuosi ja uudet kujeet ;-) Ja entistä hurahtaneempi naturelli-elli! Olen (toistaiseksi) entistä vakuuttuneempi, että uusi elämäntapani on hyvästä - olen 37 vuotta kärsinyt atooppisesta ihosta, j a ennen talvipakkaset ovat olleet yhtä helvettiä, kun kutisevia jalkoja on raavittu yöt pitkät verille, ja halkeilevia käsiä yritetty suojata pakkasen vahingoilta. Mutta ei enää! :-D Omat saippuat ja voiteet ovat saaneet aikaiseksi sen, että ihoni voi paremmin kuin koskaan! Kutina ja hilseily sekä käsien halkeilu haavoille on historiaa. Aiemmin kuivat ja repeilevät kynsinauhatkin ovat korjaantuneet kuin itsestään, ja kynsistä on tullut entistäkin kovemmat - tosin tällöin ne myös lohkeavat entistä helpommin. Myös päänahan ongelmat ovat helpottuneet, ja hiukset kasvavat miltei kohisten.  Ja eilen totesin, että ei-niin- onnistunut-kamomillavoidekin on hyvin säilyvää ja näppylät kuivattavaa tavaraa. Eli oikeastaan erinomaista!  Hammassaippuaakin olen jo kokeillut monesti, vaikka se ei ole edes valmista vielä pariin viikkoon. Mutta malttamaton hätähousu kun olen, niin… ja hyvältä tuo ainakin vielä tuntuu, vaikka eka testaus (2 pvän vanhana ..;-)) kostautuikin….

Olen loman aikana yrittänyt pikkuhiljaa selvitellä noita mahdollisia yrityskuvioita, mutta kallista ja byrokraattista touhua se tuntuu olevan. Polte päästä aloittamaan on silti kova! Tahtoisin jakaa ahaa - oivalluksiani myös muille - tosin en aivan ilmaiseksi tietenkään… ;-)

Äsken piti tehdä uusi satsi kiinteitä voiteita, joihin olen aivan hullaantunut. Uusi erä tuli vähän erilaiseksi. Tällä satsilla sain taas aikaiseksi viisi palaa, jotka jähmettyessään muodostivat jänniä kuvioita.

Mehiläisvahan uusi elämä ennen jähmettymistä.

Sitten piti tehdä toinen kokeiluerä deodorantteja. Tyhjien hylsyjen löytäminen osoittautui työlääksi, ja ostamani Pienen tuoksukaupan hylsyt menivät rikki heti kättelyssä. Eli se niiden uusiokäytöstä ja ekologisuudesta. :-( Mutta sitten huomasin, että ainakin Lush myy deodoranttinsa pakkaamattomana palana, joten miksi en itsekin voisi tehdä niin? Tosin osa dödöstä menee aina hukkaan, kun se sulaa sormiin, mutta jäähän sitä aina hylsyihinkin?!? Ainakin nyt kokeilen, miten toimivat. Halusin uudesta erästä naisellisemman, joten käytin vaaleanpunaista savea ja laventelin tuoksua (joka jostain syystä tuoksuu nyt aivan appelsiinille???) Savi ei saanut ainakaan vielä aikaan vaaleanpunaista efektiä, joten olisin ihan yhtä hyvin voinut käyttää vihreää kaoliinia.  Tällä annoksella sai n. 10 pikkusydäntä. Mutta katsotaan, ja testaillaan…

Pitkään olen odotellut pääseväni tekemään myös sheivaussaippuaa, johon argilitz-saven oikeastaan ostin. Tänään olisi tarkoitus keitellä vielä sitä. Metsästelin partasutia, mutta eihän sitä löytynyt. H&M:ltä löytyi samannäköinen, katsotaan, kestääkö se yhtään käyttöä tositoiminnassa. Ostin myös S-marketista aivan ihania keraamisia rasioita tätä tarkoitusta varten. XX

Clas Ohlsonin muovilaatikot saippuatestissä.

Shaving soap keraamisessa astiassaan - jonka onnistuin sitten rikkomaan melko pian :-(

22:30

Hieman myöhemmin… ekat havainnot uusista tuotoksista: deodosta ei tullut vaaleanpunaista, kuten toivoin, vaan ruskeaa. Palat näyttävät melkein suklaahuulirasvoilta. Ja kookosöljy taisi tehdä sen, että palat sulavat välittömästi ihokosketuksessa, mikä luultavasti haittaa käyttöä. No, käyttökokeilut vasta osoittavat, onko deodo ok vai ei. Teepuuöljyn vähyys ( n. 10 tippaa) tosin vähän epäilyttää tehokkuuden kannalta. Hierontapalat ainakin näyttävät ja tuntuvat hyviltä, ja mieto (vain 15 tippaa)  kahvin tuoksu on suorastaan hurmaava! Sheivaussaippuoistakaan ei tainnut tulla vaaleanpunaisia, vaan lähinnä aprikoosinvärisiä. Eikä satsista saanut kuin 5 palaa.  Noo, kassellaan…

Deodopalat.

8.1.2013

Taas astialla! Huomasin, että yksi tuotos puuttuu: tein shampoopalojen aikoihin myös kasvovoidetta , kun kamomillahauduketta jäi yli.  En tiedä, tuliko mehiläisvahaa liikaa - reseptistä tein 1/3 - vai johtuuko rakeinen ja kova voide vain liian huonosta vatkaamisesta. Voide on silti hyvin käyttökelpoista, ja kuivattaa jopa näppylöitä! Ja säilyykin lämpimässä ihan mukavasti, vaikkei säilöntäaineita olekaan.

Toissapäivänä tein myös pari epäonnistunutta kokeilua ei-niin-luonnollisista aineista. Kokeilin suihkujellyjä valmiista halpisnestesaippuasta. Aika kauheita… en ole vielä testannut. Sitten yritin tehdä kiinteitä sokerikuorintapaloja kaapissa olevista glyseriinisaippuoista - huonolla menestyksellä… :-( ei niistä mitään paloja tullut, ja toinen saippua haisi ja kuohui mikrosulatuksessa aivan järkyttävälle. Roskiinhan se piti heittää… toisesta tuli sitten purkillinen sokerikuorintaa, joka ei tunnu mitenkään erityisen hyvälle.

Äsken kokeilin tehdä vähän kevyemmän piparminttuisen kasvovoiteen. Vaihdoin öljyn ja veden suhteen toisin päin, ja vatkasin maidonvaahdottajalla. Katsotaan, onnistuiko…

20.1.2013

Uudet väkerrykset oli ihan pakko testata heti viikonloppureissusta palatessa, eli sunnuntai-iltana n. klo 23. Löysin ohjeen suklaavoiteelle, joten sitä oli pakko laittaa tulemaan välittömästi. Vesipohjaiset voiteeni kun eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, varsinkaan piparminttu-avokado. Kamomilla on ollut kyllä käyttökelpoista vieläkin, joten ei sekään hukkaan mennyt.

Toinen väkerrys tälle illalle oli kokeilu kiinteistä sokerikuorintapaloista - katsotaan, meneekö yhtä pieleen, kuin ne glyseriinisaippuajutut…

Tässä sokerikuorintapaloja. Kotona oli jäljellä vain kaksi söpöläistä...hyviä ovat, kestävät useamman käyttökerrankin - jos ei käytä saunan lämmössä...

31.1.2013

Pitkään sormeni syyhysivät kokeilla kerrossaippuaa kakkujen muodossa. Mielessäni olin visioinut kauniin täytekakun, suklaisia muffinsseja ja sitruunamarenkitortun. Tänään sitten aloitin sitruunamarengista, huonoilla valmisteluilla ja suunnitteluilla - sillä seurauksella, että ihan persiilleenhän se meni. Pohja onnistui  ensin ihan hyvin kahvisaippuan ohjeella, mitä nyt jäi turhan löysäksi. Sitruunakiisseliosuus sitten sotki koko homman, sitruunatuoksuöljy jämähdyttikin massan niin nopeasti, ettei sitä enää saanut levitettyä - ja liian löysään kakkupohjaanhan se upposi kuin lietelantaan. Sitten pitikin yrittää käsin sotkea se piiloon, joten hukkaan meni. Ajattelin harjoitella edes marengin pursottamista, mutta siinä oli - tietenkin - ihan vääränlainen pussi, josta saippuamassa tuli läpi kuin seulasta. Eli myös massa meni aivan hukkaan… :-(   Lopusta yritin kaapia ehkes muutaman valkoisen sydänsaippuan ja kokeilin metallisen leivosvuoan kestoa. Hanskoja minulla ei ollut riittävästi, joten siinä sotkiessa myös sormet kärsivät.  Mitä tästä taas opin??? Tumpelon taidot eivät riitä noin vaativiin juttuihin, vaikka kuinka haluaisi. Mutta vielä mie paremmalla ajalla yritän uudestaan, aineiden hukkaanmenon uhallakin… Nyt tulokseksi tuli  vain hurja sotku. Jos sitruunansekainen kahvikakku edes saippuoituu, on miun käytettävä sitä salaa kotona, ettei kukaan moista häpeätahraa näe.

Pieleen mennyt sitruunamarenkakku. "Sitruunakiisselistä" ei tullut edes keltaista, ja se valahti kakun pohjalle. "Marenkia" en edes yrittännyt saada kakun päälle, vaan tein siitä pieniä irrallisia saippuoita.

7.2.2013

Sairaslomalla selkävaivaisen piti keksiä itselleen jotakin viihdykettä - joten kosmetiikan pariinhan mie tietysti könysin. Saippuaa ei lääkehuuruissa voi käydä väsäämään, mutta sokerikuorintapaloja tein satsin, ja uuden kokeilun kamomillavoidetta.

Edelleenkään en onnistu tekemään notkeaa voidetta, enkä keksi, mistä se johtuu. Mehiläisvaha jämähdyttää seoksen hyvin nopeasti. Lämpimässä vesihauteessa vatkausta olisi voinut vielä jatkaa, mutta vatkain meni osiksi. Voiteesta tuli kovaa ja vahamaista, ei oikein hyvän tuntuista, joten menee varmaan jalkarasvaksi.  Pitänee tehdä kasvovoiteet ilman vettä, suklaavoide kovuudestaan huolimatta on miun lemppari. Siihen jos muuttaisi kaakaovoin ja öljyn suhdetta, niin voisi ehkä saada notkeamman rasvan aikaiseksi… mutta nyt pitäisi käyttää entiset ekana pois, ennen kuin tekee uusia. Esim. piparmintturasvasta puolet pitää heittää pois, kun on jo pilalla. Eka kamomillavoidekin tuoksuu jo  vähemmän freesille, mutta kyllä sitä eilen naamaani laitoin ilman mitään huonoja seurauksia. Pitää käyttää muualle kroppaan sekin jämä, nyt vielä kun uskaltaa.

24.2.2013

Vihdoinkin lomalla! Koirien kanssa olen joutunut palaamaan teollisiin shampoisiin, sillä kamomillapalani oli talvella  ihan liian kuivattava bichonin turkille, ainakin ilman hoitoainetta.

Muutama päivä sitten kokeilin tehdä uutta body butteria kookosöljystä ja kahvista. Hyvän tuntuista, mutta haisee ihan p...lle. Eikä varmaan säily kauan kahvista johtuen.

Tänään piti tehdä vielä suolakuorinta ja uusi dödö, kun punasaviset sotkevat, eivätkä ole oikein tehokkaita muutenkaan.

Pitää käyttää loput vaikka kesällä, kun voi pitää hihattomia paitoja. Lisäksi halusin tehdä suklaasaippuaa, mutta oliiviöljyä ei ollut tarpeeksi. Päädyin muuntelemaan Saara Kuhan ohjetta. Lopputuloksesta en vielä tiedä, mutta ainakin näyttää hyvältä. Huomenna pitäisi tehdä vielä pyykkisaippuaa Saata Kuhan ohjeella.

24.3.2013

Kuukausi on taas vierähtänyt. Kone temppuili, joten päivitykset eivät ole näissäkään jutuissa aivan ajan tasalla. Suklaasaippua 2 on aika de luxe-tavaraa, vaikka ei vaahtoakaan kovin. Kasvosaippuaksi sen on liian kova, mutta muuten ihana. Pyykkisaippuakaan ei onnistunut aivan kuten strömsössä, sillä massaan lisäämäni sitruunainen tuoksuöljy jämähdytti sen saman tien. Mutta ei liene haittaa, sillä saippuat on tarkoitus raastaa konepesua varten.

Yläkuvassa suklaasaippua, joka on aivan ihana suihkusaippuana, mutta ei oikein toimi meikkisaippuana, kuten edelliset suklaasaippiskokeilut.

Alakuvassa jämähtänyt, röpelöinen pyykkisaippua, jonka tein Clas Ohlsonin muovilaatikoihin. Raastettuna toimii erinomaisesti!

Tänään tein rasvoja, kun oli melkein kaikki loppu. Edellisistä satseista ne, joissa oli vettä mukana, päätyivät tänään roskikseen. Eka kamomillasatsi näytti vielä ok:lta, muissa oli hometta. Tein nyt tuplasatsin vaahdotettua karitea, jotta riittää pitemmäksi aikaa ja saan annettua purkit kälylleni  ja hänen  äidilleen, ja toivottavasti myös tädilleni. Sitten tein laventelista kasvovoidetta ja vartalovoidetta, sekä silmämeikinpoistoöljyä. Ja kokeilusatsin suuvettä. Tein voiteita varten laventelihauduketta hiilihapotetusta lähdevedestä ja laventelin kukista. Hauduke oli ihanan väristä, mutta heti öljyjen sekoituttua massa muuttui aika äklön väriseksi.  Mutta eipä se käyttöä haittaa, olisi vaan ollut niiiin nättiä...

Päivittämättä on myös deodokokeilut. Pari viikkoa sitten huomasin, etteivät deodopalani toimi enää, jo aamupäivästä haisin kuin rankkitynnyri. Viikon taisin sitkutella, sitten epätoivoisena tein kokeeksi satsin voidemaista, johon tuli maissijauhoja, ruokasoodaa, aloegeeliä, omenaviinietikkaa, kookosöljyä ja vähän laventeliöljyä. Tämä toimi erinomaisen hyvin, kunnes viikon-kahden jälkeen kainalot ärtyivät soodasta pahasti, ja jouduin kääntymään apteekin puoleen. Yksi alumiiniton ja alkoholiton paikallisesta apteekista löytyi, onneksi se tuntuu myös toimivan. Pitänee käyttää sitä ja omia paloja kausittain.

Olen jonkin aikaa jo käyttänyt päivävoiteena meikin alla aloe geeli - manteliöljy -seosta. Aika hyvä. Tosin aloe geelissä on karsastamiani säilöntä- ym. Aineita 1%.

20.4.2013

Tänään pääsin vihdoinkin testaamaan uutta saippuamuottiani  (jonka isäni avustuksella värkkäsin ). Meikkisaippua alkaa olla loppumassa, joten tein suklaasaippuaa hieman tuunatulla reseptillä. Halusin saippuaan kaakaovoita, jotta saippua olisi hieman kovempi ja tuoksuisi suklaalta ilman hajusteita. Lisäsin myös risiiniöljyä, jotta saisin vähän paremman vaahdon - aikaisemmalla vaahto ei riitä kunnolla kasvoille. Oliiviöljyä ei ollut kuin yksi pullo, joten en voinut tehdä kuin pienen halon (kaksinkertaistin reseptin).  Lipeän määrääkin lisäsin hiukan, silti laskurin mukaan ylirasvoitus on suosituksia suurempi. Mielenkiinnolla odotan, mitä siitä syntyy…

Raastin myös lisää pyykkisaippuaa, joka toimii hyvin. Tahroja se tosin ei poista, kun saippuassa ei ole valkaisuainetta, joten aivan pelkästään sillä ja pesupähkinöillä en pärjää. Valitettavasti… teolliset aineet ja tuoksut kun tökkivät jo tosi pahasti.

21.4.2013

Eilistä suklaasaippuahalkoa en ole vielä leikannut, mutta ainakin se näyttää ja tuoksuu hyvältä. Ja muotissa käyttämäni pergamiini näytti myös toimivan erinomaisesti, vähän jännitin sitä etukäteen. Englannissa ja jenkeissä käyttävät pakastinpaperia, mutta sitä ei ilmeisesti tunneta meillä Suomessa, ainakaan kaupasta ja googlettamalla en löytänyt.

Suklaasaippuahalko odottelee vielä leikkaamista.

Tänään tein vielä uuden satsin pyykkisaippuaa. Lisäsin siihen ystäväni kaapeista löytyneet Body Shopin Bergamot- ja Geranium- tuoksuöljyt. Johonkin nekin piti käyttää, kun nuukana en raaski heittää mitään pois, ja pyykkisaippuaan on turvallisempaa kokeilla kaikenlaista. Ainakin  saippuamassa käyttäytyi edelliskertaa paremmin, toivottavasti halko on aamulla vielä leikattavissa.

Uusi satsi pyykkisaippuaa. Kolo etummaisen palan kyljessä johtuu siitä, että leikkasin saippuahalon liian
aikaisin - kun pelkäsin, että se seuraavana päivänä olisi liian kova leikattavaksi.

22. huhtikuuta 2013

22:11

Signaturelli - olipa kerran  Signe, se Naturellimpi Elli, joka halusi ottaa askeleen lähemmäksi luontoa. Tämän askeleen Signen sai ottamaan hänen ystävänsä, joka antoi Signelle lahjaksi palan itse tekemäänsä kahvisaippuaa. Tuohon saippuaan kovin ihastuneena Signe alkoi ensin etsiä tietoa saippuan valmistamisesta, sitten etsiä sopivia tarvikkeita ja raaka-aineita, ja lopulta hän pääsi kokeilemaan malttamattomana odottamaansa saippuan valmistusta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan "aivan kuin Strömsössä", Signe oli vakuuttunut, että nyt hän on oikealla polulla.

Jonkin aikaa Signe oli tyytyväinen näin, mutta sitten hänen halunsa elää luonnonläheisemmin alkoi kasvaa. Saippuoita seurasivat shampoopalat, hammassaippuat, ihovoiteet ja -salvat, huulirasvat, deodorantit ja suuvedet… entisessä elämässään Signe oli aina ollut oikea kosmetiikan suurkuluttaja, jonka kaapit notkuivat kaikenlaisia pulloja ja purnukoita. Teollista kosmetiikka löytyi joka lähtöön. Pikkuhiljaa vaihtuivat teolliset nestesaippuat, suihkugeelit, shampoot, hoitoaineet, muotovaahdot, meikinpoistoaineet, kasvonaamiot, kuorinta-aineet,  hammastahnat, kasvo- ja kosteusvoiteet, käsi-  ja vartalovoiteet, alumiinipitoiset antiperspirantit, huulirasvat ja pyykinpesuaineet käsintehtyihin, luonnollisempiin tuotteisiin. Ja ero entiseen eloon on ollut merkittävä - vuosia kestäneet päänahan ongelmat katosivat, 37 vuoden atooppisen ihon kutina loppui kertaheitolla, repaleiset kynsinauhat siistiytyivät, kädet ja kantapäät eivät enää halkeilleet eikä rohtuneista huulista näkynyt enää merkkiäkään. Muutokset olivat niin ällistyttäviä, että Signe teki vakaan päätöksen pysyä aloittamallaan taipaleella, eikä enää koskaan aio palata entiseen elämänmuotoonsa.

Uudella polulla tallatessaan Signe alkoi tietoisesti tarkastella kaiken kohtaamansa teollisen kosmetiikan inci-luetteloita. Ja mistä Signekin tähän asti oli maksanut mansikoita - siitä, että söpöön pakkaukseen on laitettu vettä ja emulgointiaineita sekä rutkasti säilöntäaineita, jotta ne ehkä mahdolliset tehoaineet on saatu sekoittumaan veteen ja säilymään purtiloissaan pitkiä aikoja.   Tästä aiheesta saisi kirjoitettua jo ihan oman eepoksensa, joten jos aihe kiinnostaa Sinua, niin käypä lukaisemassa vaikkapa Kemikaalicoctailin kirjoituksia!

Pysähdyttyään miettimään asioita hieman syvällisemmin ja katsoessaan polullaan takaisin päin, Signe huomasi, että hän olikin oikeastaan lähestynyt luontoa jo toisestakin suunnasta.  Joitakin vuosia aikaisemmin Signe - joka oli aina syönyt melko terveellisesti - alkoi syödä päivittäin marjoja. Aluksi ei tuolloin tapahtunut ihmeempiä, mutta kun marjat vaihtuivat kaupan pakasteista itse poimittuihin luomumarjoihin, alkoi muutos vaikuttaa. Ennen alatisairas Signe ei saanutkaan jokaikistä flunssapöpöä, joka ympärillä riehui.  Vastustuskyky parani siis roimasti, eikä pahaa tehnyt varmasti sekään, että kesäaikaan Signe söi paljolti myös kotikasvatuksen tuotoksina luomuvihanneksia ja juureksia. Jatkuva sairastelu oli tuonut mukanaan myös lääkekierteen, jonka Signe onnistui - vahingossa - katkaisemaan kahden luonnonmukaisemman hoito - tai elämäntavan avulla. Signe tutustui näet  itämaiseen piikkimattoon ja nenänhuuhtelukannunakin tunnettuun sarvikuonoon.  Viime syksynä Signe osti uteliaisuuttaan saunan kiukaalle tarkoitetun kipon, jossa killui pieni lohkare Himalajan ruususuolaa. Tuo pieni lohkare helpotti Signen astmaoireita siinä määrin, että kun lohkare oli ajastaan "haihtunut" (Signe on himosaunoja), niin hän päättikin hankkia saunaansa oikein kunnollisen kokoisen suolan lähteen. Tuota samaista ruususuolaa kun myydään huokeampaan hintaan myös hevosten suolakiveksi…  saunan ylälauteella lautaselle aseteltuna suolahuone-efekti onkin melkoisen tehokas.

Signen halu olla lähempänä luontoa näkyy myös muilla elämänalueilla. Kaiken vapaa-aikansa Signe viettää maaseudun rauhassa nauttien puhtaasta ilmasta, luonnonrauhasta, linnunlaulusta ja upeista tähtitaivaista. Siellä hän pääsee myös nauttimaan rakastamiensa eläinten seurasta. Teolliseen krääsään ja keinotekoisuuteen kyllästyneenä Signe pyrkii myös hyödyntämään käsityöharrastuksiaan yhteistyössä Joulupukin kanssa.

Signen aivoituksia ja tekemisiä pääset seuraamaan aiheittain kootuilla alasivuilla. Toivottavasti Signen alkuaskeleet luonnonmukaisempaa elämää kohti herättivät Sinussa ajatuksia… :-)