torstai 30. toukokuuta 2013

Hiusten värjääminen

Olen viime aikoina lueskellut paljon hiusväreistä ja kypsytellyt ajatusta, että vaihtaisin itsekin vähemmän myrkylliseen vaihtoehtoon. Synteettiset hiusvärit kun tuntuvat olevan niitä pahimmasta päästä olevia mömmöjä. Säännöllisesti 27 vuotta kuontaloani värjänneenä on varmasti melkoinen määrä PPD:tä ja muita kemikaaleja imeytynyt päänahan läpi elimistööni. Eikä se taatusti ole ainakaan vähentänyt päänsärkyjä ja muita kiputiloja saatika allergioitani.

Eilen sitten yritin metsästää Santen kasvivärejä - huonolla tuloksella. En löytänyt niitä yhdestäkään kaupasta, vaikka muita Santen tuotteita kyllä oli tarjolla. Prisman hiusväriosastolta sentään löytyi peräti kaksi pakettia Satvan hennaa, jotka pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen sitten ostin. Olen hennannut hiuksiani viimeksi n.20 vuotta sitten, ja silloin värimuutos ei ollut huomattava. Tosin hennaustapakin oli vähän toinen, kuin nyt. Heti en uskaltanut koko päähän kokeilla, joten tein eilen testiraidan. Koska se ei näyttänyt katastrofaaliselta, laitoin loput paketista muhimaan, ja tänään töistä tultuani tyrkkäsin muhineen mössön päähäni. Tutkailin eilen eri sivustoilta ohjeistusta, ja yhdistelin niitä omaa kokeiluani varten. Päädyin laittamaan hennajauheen sekaan paprikaa ja nokkosenloput, vettä jatkoin sitruunamehulla ja omenaviinietikalla. Ennen värin levitystä lorautin vielä sitruuna-rypsiöljyä ja hunajaa sekaan. Monella sivustolla tuskailtiin sotkua ja hennamössön valumista, mutta minusta kumpikaan ei ollut ongelma. Hennalla värjääminen ei sotke sen enempää tai vähempää, kuin muillakaan kotiväreillä. Väri ei myöskään valunut, koska koostumus oli enemmän venyvää, kuin valuvaa ja elmukelmu piti mössön hyvin allaan. Villapipo kruunasi komeuden - ja oli vähän tuskaisen lämmintä olla tuntitolkulla pipo päässä kesäkeleillä! Värin levitys kestää kauemmin, kuin synteettisillä väreillä johtuen siitä, että värimassaa on moninkertainen määrä.

Hennan  ekologisuutta pohdiskelin väriä huutoessani - mikä oli työlästä, varsinkin kun vedenpaine ei tahdo riittää normaaliinkaan hiustenpesuun...vettä kuluu huuhtomiseen niin paljon, että ekologisuus hieman kärsii. Mutta toisaalta itse tuotteessahan ei varastoinnin ja kuljetuksen aikana ole vettä lainkaan, joten ehkä se kompensoi tarpeeksi. Huuhtomisen apuna käytin thaimaalaista yrttishampoota ja jostain synteettisestä väristä jäänyttä hoitoainetta, koska en ole vielä tehnyt omaa hoitoainetta (kun en talvella käyttänyt laisinkaan). Tarkoitus on tehdä oma versio tykkäämästäni thaimaalaisesta hoitoaineesta (jonka sain veljen vaimokkeelta tuliaisina joskus).

Tukkani on vielä värjäyksen jäljiltä märkä, joten en osaa varmasti sanoa, tuliko onnistunut lopputulos. Mutta ainakin päälaki on hyvä, aikalailla kuparinpunainen. Pituudet ovat tummemmat, koska viimekesänä mustaksi vetänyt väri ei ole vielä kokonaan lähtenyt pois. Eikä päänahkakaan helota oranssina, kuten pelkäsin. ;-)

Värjäyksessä käytetyt aineet, tosin nokkonen puuttuu kuvasta.


Viime viikonloppuna kokeilin siis sitä soodakuorintaa kasvoille. No, nyt kun haudoin hennaa päässäni, niin tein samalla sitten myös jalkakylvyn (merisuolaa, laventelin kukkia ja laventeltin eö) ja kokeilin soodaa uudestaan, tällä kertaa risiiniöljyn kanssa. Risiiniöljy jättää iholle kiiltävän kelmun, joka kyllä hävisi, kun kuorinnan jälkeen laitoin vielä kevyen savinaamion kaoliinisavesta ja vedestä - siitä tuli ihan liian lirua, ja kuivuttaan alkoi pölistä vimmatusti. Nyt kuitenkin kasvot tuntuvat puhtaalta ja raikkaalta. En silti vielä vaihda suosikkiani suolakuorintaa enkä hyvänä kakkosena tulevia sokerikuorintapaloja soodaan. Vaihtelun ja erilaisen efektin aikaansaamiseksi kyllä aion käyttää soodaakin aina joskus.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Viikonlopun saldo

Tänään tulee tylsiä kuvattomia postauksia, kun kamerasta on sattuneesta syystä akku loppu, eikä laturia ole matkassa.

Kotikemisti-Kirppu oli testannut ruokasoodakuorintaa ja kertoi siitä omassa blogissaan. Koska minulle on jostakin syystä iskenyt keski-iän murkkuvaihe näppylöineen ja rasvoittuvine ihoineen, halusin itsekin kokeilla tuota sekoitusta. Kuoriva tuntu alkoi vasta siinä vaiheessa, kun aloin pestä soodaseosta pois kasvoiltani. Iho tuntui pesun jälkeen ihan hyvältä, tosin minulla on epäilys, etten saanut kaikkea soodaa pestyä pois. Levittäessäni kosteusvoidetta (sitä itse tekemääni aloepohjaista) alkoi ihoa kirvellä hiukan, mutta se meni nopeasti ohi. Nyt on jokseenkin raikas olo kasvoilla.

Tänään aloitin myös kasvien keräilyn ja kuivatuksen tulevia kokeiluja varten. Ensimmäisenä keräyksen "uhriksi" joutuivat voikukan kukinnot, joita poimin kaksi kulhollista. Ne saivat kuivua päivän lämpimässä saunassa, ja kutistuivatkin ihan tosi paljon.

Huomenna vuorossa olisi viherjauheeseen tulevat kasvit - voikukka, nokkonen, mustikan-, vadelman-, ahomansikan ja mustaherukan lehdet, maitohorsma, poimulehti ja piharatamo. Toiveissa olisi saada niistä semmoinen kehoa puhdistava ja happamuutta poistava sekoitus, jolla voisi terästää aamupuuroa. Mutta kassellaan, onnistuuko...

torstai 16. toukokuuta 2013

...ja suuri tyytyväisyys :-D

Paistaa se päivä risukasaankin! Tai tässä tapauksessa, tikkukasaan...Tänään tuli vihdoin tilaamani ja teettämäni leimasin. Menin innokkaana töistä suoraan hakemaan sitä - ilman pakettikuittia tietenkin - eikä postipoika mokoma antanut pakettia minulle. Ajelin sitten yhteensä 60 km sitä hakemassa...mutta oli sen väärti. Hetihän sekin piti tietysti testata.

Mutta peruutetaanpas vähän. Kuvat leikkureista on vielä julkaisematta, joten näytetäänpäs ne ensin.



Kaikki leikkurit läjässä
 
Aalto
Sileä

Rimpula lankaleikkuri



                                                       Leikkausboksi pinkkeine leikkureineen







Leikattu laventelisaippua
Leikattu suklaasaippua
Tikut suklaasaippuassa


                            Iiiihana leimasimeni - joka ei ole niin kiekurainen, kuin olisin halunnut ja on ilman              lehtiköynnöstä, mutta johon olen  silti hirrrmu tyytyväinen!


Leimattu laventelisaippua

Leimattu suklaasaippua - se tikkuinen

Lisää leimattuja



Ja tämä seuraavahan ei ole saippuaa nähnytkään, mutta pitää silti esitellä. Veljen vaimoke tuo tuliaisina aina kaikenlaisia herkkuja, kun tietää, että olen perso makealle. Vasemmalla olevat siirappivohvelit ovat ihan superhyviä, keskellä olevat raakasuklaamantelit vievät makeannälän - vaikka eivät makeita olekaan - ja oikealla on aivan ihanasti pakattua käsintehtyä suklaata eteläisen rapakon takaa. Nam! Sainpahan viime viikonloppuna herkutella!







keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Turhat toiveet

Tällä viikolla tulivat tilaukseni sieltä Kiinasta. Tai oikeastaan osa oli Kiinasta, osa Koreasta. Plussana täytyy sanoa, että toimitus oli melko nopeaa ja hyvin edullista, ja toimitusten kulkua pystyi hyvin seuraamaan. Olin tilannut muutaman erilaisen leikkuuterän ja yhden leikkausboksin, sekä leimasimen (joka on vielä jossakin Itellan hoivissa). Miinuksena on pakko sanoa, että lähetykset oli pakattu niin huonosti, että ne perille saapuessaan olivat aika kärsineitä. Onneksi ei ollut mitään arempaa tavaraa tilauksessa. Ja tilaamani lankaleikkuri on aivan P...A, sillä ei tee yhtään mitään. Mutta eipähän tuo montaa rahaa maksanutkaan... Lisään kuvia ostoksistani myöhemmin.

Hätäinen ja kärsimätön kun olen, niin hetihän uusia ihanuuksia piti myös kokeilla. Leikkasin laventelisaippuahalon, se onnistui aika mukavasti. Sitten aloin paloitella suklaasaippuaa, joka päällepäin näytti oikein hyvältä ja tuoksuu taivaalliselta. Ylläri pylläri - hartaasti varjelemani saippua ei onnistunutkaan odotetusti, vaan läpi halon kulki "tikkuinen" alue, joka myöhemmin tarkasteltuna osoittautui rasvaksi (luultavasti). Kyllä pettymys oli suuri. :-(  No, onpahan itselle kasvosaippuaa koko ensi vuodeksi varastossa. Saippua on siis kyllä käyttökelpoista, mutta sen näköistä (kun kaivelin "tikut" joka palasta pois, ja nyt kaikissa komeilee reikä keskellä), ettei sitä voi antaa eteenpäin. Aaltomallinen leikkuri on muuten hyvä, mutta sepä ei mahdukaan leikkausboxin rakoihin. Eli jos sitä haluaa käyttää, niin on leikattava vapaalla kädellä. Testasin sitä tuoreisiin shampoopaloihin, jotka muuten myös tuottivat vähemmän mieluisan yllätyksen. Vaikka ne olivat saaneet kypsyä jogurttipurkkimuoteissaan jo tovin, niin ne olivat niin pehmeitä, ettei niitä saanut siististi ulos muoteistaan. Pitää siis seuraava satsi tehdä muunlaisiin muotteihin, mikä on harmi, sillä noista jogurttipurkkishampoista sai juuri käteen sopivan muodon. Mutta "oppia ikä kaikki", vain miten sitä sanotaan...

Kiitokset muuten "Kotikemistin pieni paja" -blogin Kirpulle, joka ystävällisesti konsultoi epätoivoista saippuantekijää!

torstai 9. toukokuuta 2013



Tänään tein taas saippuaa. Tällä kertaa kokeilin siihen tuorepuristettua appelsiinimehua.

Lisäksi piti väkertää uusia voiteita, kun edelliset alkavat loppua ja olla muutenkin vähän turhan tuhteja kesäkäyttöön. Taas oli tulla ongelmia, kun isot öljypullot lorauttavat öljyä liikaa kerralla. Kokeilin vesifaasiksi aloe mehua. Pulmia tuli myös siinä vaiheessa, kun voide olisi pitänyt saada pulloon. Eihän se millään meinannut mennä oikeaan osoitteeseen, varmaan puolet valui pöydälle...Onneksi jotakin säästyi käyttöönkin. Vartalovoide pääsi Joulupukin tuomaan Angry Birds -pulloon, kasvovoiteen lirutin tuommoiseen matkakäyttöön tarkoitettuun muovipulloon. Hätähousu kun olen, niin pitihän niitä saman tien myös testata. Hyväntuntuisia ainakin näi ensikokemalla, pidemmässä käytössähän sen sitten vasta näkee, onnistuivatko oikeasti.



Viime viikonloppuna tuli avattua myös kevään ja kesän kylpykausi Villa Hölmölän Pihapesul(l)assa. On aika erilainen kylpykokemus, kun saa nauttia samalla laskevasta ilta-auringosta ja linnunlaulusta!


tiistai 7. toukokuuta 2013


Tänään piti väkertää yötä myöten vielä äitienpäivä- ym. lahjoja. Kokeilin ensimmäistä kertaa kylpykakkujen ohjetta, saa nähdä, mitä niistä tulee. Tällä kertaa kun en pääse koekäyttämään ennen lahjan eteenpäin toimitusta… herkulliselta ne ainakin näyttävät ja tuoksuvat, toimivuudesta en tiedä.


Kylpykakut vasta valettuina ja valmiina. Noihin kaakaokakkuihin tuli vahingossa ihana kinder-efekti!








Sitten piti tehdä koe-erä myös mielenkiintoisen kuuloista home-made-hammastahnaa. Hammassaippuani toimivat oikein hyvin, ja olen niihin kyllä tyytyväinen, mutta halusin silti kokeilla tätäkin ohjetta. Ihan hyvältä sekin ekan käytön jälkeen vaikuttaa, jälkimaku on vähän niin kuin olisi syönyt kakkutaikinaa. Kehittelin netistä löytämääni ohjetta, johon tuli neitsytkookosöljyä ja bentoniittisavea. Minulla ei ollut kuin kaoliinia, joten käytin sitä. Osan savesta korvasin ruokasoodalla ja laitoin mukaan reilusti xylitolia ja vähän fluoria. Makuaineeksi lisäsin elintarvikekäyttöön tarkoitettua piparminttuesanssia.

lauantai 4. toukokuuta 2013


Suklaasaippuahalko odottelee edelleen leikkaamistaan. Seuraavan saippissatsin olisin tehnyt jo aikaisemmin, mutta noin vapun alla oli joka kaupasta kookosrasva loppu. :-( Toissapäivänä kuitenkin tein laventelisaippuaa, vähän edellistä reseptiä tuunaten.  Maseroin sitä varten laventelia öljyyn, mutta ei siitä ainakaan väriä irronnut yhtään, eikä juuri tuoksuakaan. Sitten tein laventelihauduketta siinä toivossa, että saisin samanlaisen upean värin, kuin edellistä bodylotionia tehdessä, mutta eipä onnistunut sekään - väri näet olikin tällä kertaa enemmän ruskea, kuin violetti. Mutta tuoksua ja hoitavia aineita siitä toivottavasti irtoaa...silkkiäkään en tällä kertaa lisännyt, vaikka se tosi miellyttävän tuntuiseksi saippuan tekeekin. En malttanut olla kurkistelematta muottiin, vaikka ei kai pitäisi (jostain luin, että kosketus ilman kanssa saisi aikaan sen soodakerroksen muodostumisen?). Nyt oli kerrankin koko halko geeliytynyt kunnolla. Mielenkiinnolla odotan, mitä siitä tulee!

Tilailin äsken myös tähän hobbyyn liittyen tavaraa Kiinasta. Jännityksellä odotan, tuleeko sieltä mitään, kun PayPal vähän takkuili.

Ai niin, meinasin eilen saada slaagin kun huomasin, että olin onnistunut vahingossa deletoimaan kaikki  käyttämäni reseptit, niin saippuoille, voiteille kuin muullekin kosmetiikalle. Kyllä meinasi itku päästä! Onneksi osa löytyi jossain muodossa toisista tiedostoista, mutta voidereseptit joudun kehittelemään valitettavasti uudelleen.

 
Eilen tein uuden shampoosatsin, kun edelliset alkavat loppua. Pitäisi varmaan tehdä kesäkäyttöön vähän järeämpi resepti, kun tuntuu päänahka rasvoittuvat tosi paljon  nopeammin, kuin talvella. 

Maseroin tähänkin öljyä, mutta ei siihenkään väriä irronnut . Haudukkeesta sen sijaan tuli hyvin voimakkaan väristä, mutta se  ei tainnut enää saippuaan asti väriään kantaa.  Silkin jätin tästäkin pois, ja yksi aiottu öljy vaihtui toiseen, kun sitä lorahti vähän liikaa. Hurjan hankalia kaataa, nuo Gracefruitin isot pullot! Pitäisi varmaan siirtää öljy johonkin toiseen pulloon, niin helpottuisi kaataminen ja lipsahduksetkin toivottavasti jäisivät pois.  Vähän ajattelin, että öljyt voisi siirtää kauniisiin, painettuihin  viinipulloihin ja niihin laitta sellaiset kaatonokat. Näinköhän toimisi?

Kohtaamisia vuodelta 2012 & 2013

12.06.2013

Daisy-rinsessa oli viikonloppuna onnistunut myös hankkimaan itselleen uuden tukanvärin. Mami ei ollut muutoksesta yhtään innoissaan, joten kylpyhän koiruutta taas odotti.
Likainen riepurinsessa ennen blondishampoo-pesua.


Uupuneet lomalaiset





25.05.2013
Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa koiruuksien kylpypäivä. Pesin piskit omalla blondi-shampoollani, ja puhdasta tuli. Yritin ottaa kuvia puhtaista kavereista, mutta eiväthän ne kestäneet sekuntiakaan paikallaan.

Puhdas Lotto-poika
Kuluneen viikon karvaiset kaverini olivat vanhempieni hoivissa. Ja vauhtiveikkoja kun ovat, niin onnistuivat järjestämään - taas - hankaluuksia karkaamalla heti ensimmäisenä hoitopäivänä. Onneksi pahempia seuraamuksia ei kuitenkaan tullut. Koiruuteni ovat myös niin läheisriippuvaisia  mamman poikia ja tyttöjä, että olivat koko loppuajan vain tähyilleet odottamassa,että koska se emäntä oikein tulee. Pitkän erossaolon takia ajattelin hemmotella niitä kerrankin (siis ensimmäistä kertaa) aivan oikeilla, kuivatuilla naudanluilla. Enkä ajatellut yhtään, sopivatko sellaiset pikkukoirien kaluttavaksi.  Pikkuinen Daisy kiersi ensin luunsa hyvin kaukaa, se oli ilmeisesti tosi pelottava kapistus. Lottokin ymmärsi luunsa funktion vasta vuorokautta myöhemmin, ja sitten se vartioikin uutta aarrettaan siihen malliin, ettei ihan lähelle ollut menemistä. Mutta siitä luiden sopivuudesta - en ollut tiennyt, että kuivat/kypsennetyt luut ovatkin vaarallisempia, kuin tuoreet ?!? Osaisiko joku sanoa, onko niistä tullut pahoja vaaratilanteita irronneiden palojen takia?

Luonnoneläimistä tänään tapasin pienen pienen sisiliskon, jolla oli valtavan pitkä häntä, sekä ihan pikkuruisen sammakon.


Esittelen tässä eläinystäviäni vuoden 2012 varrelta. Kuvissa komeilevat koiruudet ovat omia bichon friseitäni, jotka toki ovat olleet elämässäni jo ennen viime vuotta. Isompi koiruus on Lotto-poika, jonka adptoin neljän vanhana yhdestä kiinalaisperheestä pari vuotta sitten. Pienempi pippuri on Daisy, joka on ollut minulla jo kahdeksan vuotta.


Tässä Lotto on lempipaikallaan sohvan selkänojalla - siitä on hyvä tähystellä, tuleeko meille kenties joku...

 Daisy miettii, mitäköhän nyt tekisi?



Puruluilla on hyvä puhdistaa hampaita - vaikka Daisy ei oikeasti sitä liian usein teekään...


Kiinalaista nuoralla makoilua? Juu, Lotto tykkää paikoista, jotka ovat mahdollisimman hankalia, kapeita ja kovia!


Tomerat talonvahdit tykkäävät tuijotella tiluksille, ettei vain kukaan pääse yllättämään.


Läheistyys lämmittää, tuumii Daisy.


Pretty in pink! Talvella pitää pikkukoirienkin pukeutua lämpimästi, ettei vain vilu iske.


Pate - tai Paukku-Pate, kuten isäni tätä herraa kutsui - oli ainoa koirakaveri, josta omani tykkäsivät. Pate olikin meillä usein hoidossa. Se oli mainio veijari, varsinainen naked-Nakke. Pate siirtyi koirien taivaaseen viime vuonna.


Muutkin nelijalkaiset ovat lähellä sydäntäni - hevostelen mieluusti aina, kun mahdollista. Tosin viime aikoina on jäänyt selkävamman takia kokonaan väliin. Kuvissa näkyvät pokut ovat naapuristani, ja ehdottomia suosikkejani tietenkin!


Minä ja issikka - aika epäsuhtainen parivaljakko?!? Yleensä ratsastakin aiemmassa kuvassa näkyneellä suomenhevosella.



Viime kesän ja talven aikana pääsin kurkistamaan myös lähemmin lampaiden sielunelämään. Ne ovat kerrassaan valloittavia otuksia! :-D




Kullanmuruni kerrankin putipuhtoisina! Kuten aiemmista kuvista näkyi, koirani ovat enemmänkin maatiaissontiaisia, kuin näyttelytrimmissä olevia pehmonallukoita.



Viikko väliä ratsastuksessa - ja siivekkäät pistävät olivat jo ehtineet tehdä pesän ratsastushousujeni lahkeeseen.! Aika ahkeria kavereita, kun ovat noin nopeita, vai mitä??

 

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ei kun... toukka vai perhonen? Oli niin mahtavan kokoinen ja näköinen tomera toukka, että ihan pakko oli saada ikuistettua.


Somat sisiliskon poikaset nauttivat koirankopin suojasta kesäauringon lämmössä.


Tämä ei ilmiselvästikään liity eläinkuntaan, mutta oli kyllä maailman suurin maamuna (kuukunen)! Tai ainakin suurin, jonka minä olen koskaan nähnyt.






Tämä outolintu on vielä tunnistamatta - joten jos joku keksii, mikä se on, niin please kertokaa! Kuva on huono, koska se on otettu kauempaa ikkunan läpi. Itse en löytänyt mistään kirjoista, netistä enkä kyselemällä vastausta ihmetyksen aiheeseeni, enkä keksinyt edes mihin linturyhmään se voisi kuulua.





Norja neitoperhonen päivänkakkarassa, voiko kesäisempää enää olla?!