Hiusten värjääminen

Olen viime aikoina lueskellut paljon hiusväreistä ja kypsytellyt ajatusta, että vaihtaisin itsekin vähemmän myrkylliseen vaihtoehtoon. Synteettiset hiusvärit kun tuntuvat olevan niitä pahimmasta päästä olevia mömmöjä. Säännöllisesti 27 vuotta kuontaloani värjänneenä on varmasti melkoinen määrä PPD:tä ja muita kemikaaleja imeytynyt päänahan läpi elimistööni. Eikä se taatusti ole ainakaan vähentänyt päänsärkyjä ja muita kiputiloja saatika allergioitani.

Eilen sitten yritin metsästää Santen kasvivärejä - huonolla tuloksella. En löytänyt niitä yhdestäkään kaupasta, vaikka muita Santen tuotteita kyllä oli tarjolla. Prisman hiusväriosastolta sentään löytyi peräti kaksi pakettia Satvan hennaa, jotka pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen sitten ostin. Olen hennannut hiuksiani viimeksi n.20 vuotta sitten, ja silloin värimuutos ei ollut huomattava. Tosin hennaustapakin oli vähän toinen, kuin nyt. Heti en uskaltanut koko päähän kokeilla, joten tein eilen testiraidan. Koska se ei näyttänyt katastrofaaliselta, laitoin loput paketista muhimaan, ja tänään töistä tultuani tyrkkäsin muhineen mössön päähäni. Tutkailin eilen eri sivustoilta ohjeistusta, ja yhdistelin niitä omaa kokeiluani varten. Päädyin laittamaan hennajauheen sekaan paprikaa ja nokkosenloput, vettä jatkoin sitruunamehulla ja omenaviinietikalla. Ennen värin levitystä lorautin vielä sitruuna-rypsiöljyä ja hunajaa sekaan. Monella sivustolla tuskailtiin sotkua ja hennamössön valumista, mutta minusta kumpikaan ei ollut ongelma. Hennalla värjääminen ei sotke sen enempää tai vähempää, kuin muillakaan kotiväreillä. Väri ei myöskään valunut, koska koostumus oli enemmän venyvää, kuin valuvaa ja elmukelmu piti mössön hyvin allaan. Villapipo kruunasi komeuden - ja oli vähän tuskaisen lämmintä olla tuntitolkulla pipo päässä kesäkeleillä! Värin levitys kestää kauemmin, kuin synteettisillä väreillä johtuen siitä, että värimassaa on moninkertainen määrä.

Hennan  ekologisuutta pohdiskelin väriä huutoessani - mikä oli työlästä, varsinkin kun vedenpaine ei tahdo riittää normaaliinkaan hiustenpesuun...vettä kuluu huuhtomiseen niin paljon, että ekologisuus hieman kärsii. Mutta toisaalta itse tuotteessahan ei varastoinnin ja kuljetuksen aikana ole vettä lainkaan, joten ehkä se kompensoi tarpeeksi. Huuhtomisen apuna käytin thaimaalaista yrttishampoota ja jostain synteettisestä väristä jäänyttä hoitoainetta, koska en ole vielä tehnyt omaa hoitoainetta (kun en talvella käyttänyt laisinkaan). Tarkoitus on tehdä oma versio tykkäämästäni thaimaalaisesta hoitoaineesta (jonka sain veljen vaimokkeelta tuliaisina joskus).

Tukkani on vielä värjäyksen jäljiltä märkä, joten en osaa varmasti sanoa, tuliko onnistunut lopputulos. Mutta ainakin päälaki on hyvä, aikalailla kuparinpunainen. Pituudet ovat tummemmat, koska viimekesänä mustaksi vetänyt väri ei ole vielä kokonaan lähtenyt pois. Eikä päänahkakaan helota oranssina, kuten pelkäsin. ;-)

Värjäyksessä käytetyt aineet, tosin nokkonen puuttuu kuvasta.


Viime viikonloppuna kokeilin siis sitä soodakuorintaa kasvoille. No, nyt kun haudoin hennaa päässäni, niin tein samalla sitten myös jalkakylvyn (merisuolaa, laventelin kukkia ja laventeltin eö) ja kokeilin soodaa uudestaan, tällä kertaa risiiniöljyn kanssa. Risiiniöljy jättää iholle kiiltävän kelmun, joka kyllä hävisi, kun kuorinnan jälkeen laitoin vielä kevyen savinaamion kaoliinisavesta ja vedestä - siitä tuli ihan liian lirua, ja kuivuttaan alkoi pölistä vimmatusti. Nyt kuitenkin kasvot tuntuvat puhtaalta ja raikkaalta. En silti vielä vaihda suosikkiani suolakuorintaa enkä hyvänä kakkosena tulevia sokerikuorintapaloja soodaan. Vaihtelun ja erilaisen efektin aikaansaamiseksi kyllä aion käyttää soodaakin aina joskus.