lauantai 4. toukokuuta 2013

Kohtaamisia vuodelta 2012 & 2013

12.06.2013

Daisy-rinsessa oli viikonloppuna onnistunut myös hankkimaan itselleen uuden tukanvärin. Mami ei ollut muutoksesta yhtään innoissaan, joten kylpyhän koiruutta taas odotti.
Likainen riepurinsessa ennen blondishampoo-pesua.


Uupuneet lomalaiset





25.05.2013
Viime viikonloppuna oli pitkästä aikaa koiruuksien kylpypäivä. Pesin piskit omalla blondi-shampoollani, ja puhdasta tuli. Yritin ottaa kuvia puhtaista kavereista, mutta eiväthän ne kestäneet sekuntiakaan paikallaan.

Puhdas Lotto-poika
Kuluneen viikon karvaiset kaverini olivat vanhempieni hoivissa. Ja vauhtiveikkoja kun ovat, niin onnistuivat järjestämään - taas - hankaluuksia karkaamalla heti ensimmäisenä hoitopäivänä. Onneksi pahempia seuraamuksia ei kuitenkaan tullut. Koiruuteni ovat myös niin läheisriippuvaisia  mamman poikia ja tyttöjä, että olivat koko loppuajan vain tähyilleet odottamassa,että koska se emäntä oikein tulee. Pitkän erossaolon takia ajattelin hemmotella niitä kerrankin (siis ensimmäistä kertaa) aivan oikeilla, kuivatuilla naudanluilla. Enkä ajatellut yhtään, sopivatko sellaiset pikkukoirien kaluttavaksi.  Pikkuinen Daisy kiersi ensin luunsa hyvin kaukaa, se oli ilmeisesti tosi pelottava kapistus. Lottokin ymmärsi luunsa funktion vasta vuorokautta myöhemmin, ja sitten se vartioikin uutta aarrettaan siihen malliin, ettei ihan lähelle ollut menemistä. Mutta siitä luiden sopivuudesta - en ollut tiennyt, että kuivat/kypsennetyt luut ovatkin vaarallisempia, kuin tuoreet ?!? Osaisiko joku sanoa, onko niistä tullut pahoja vaaratilanteita irronneiden palojen takia?

Luonnoneläimistä tänään tapasin pienen pienen sisiliskon, jolla oli valtavan pitkä häntä, sekä ihan pikkuruisen sammakon.


Esittelen tässä eläinystäviäni vuoden 2012 varrelta. Kuvissa komeilevat koiruudet ovat omia bichon friseitäni, jotka toki ovat olleet elämässäni jo ennen viime vuotta. Isompi koiruus on Lotto-poika, jonka adptoin neljän vanhana yhdestä kiinalaisperheestä pari vuotta sitten. Pienempi pippuri on Daisy, joka on ollut minulla jo kahdeksan vuotta.


Tässä Lotto on lempipaikallaan sohvan selkänojalla - siitä on hyvä tähystellä, tuleeko meille kenties joku...

 Daisy miettii, mitäköhän nyt tekisi?



Puruluilla on hyvä puhdistaa hampaita - vaikka Daisy ei oikeasti sitä liian usein teekään...


Kiinalaista nuoralla makoilua? Juu, Lotto tykkää paikoista, jotka ovat mahdollisimman hankalia, kapeita ja kovia!


Tomerat talonvahdit tykkäävät tuijotella tiluksille, ettei vain kukaan pääse yllättämään.


Läheistyys lämmittää, tuumii Daisy.


Pretty in pink! Talvella pitää pikkukoirienkin pukeutua lämpimästi, ettei vain vilu iske.


Pate - tai Paukku-Pate, kuten isäni tätä herraa kutsui - oli ainoa koirakaveri, josta omani tykkäsivät. Pate olikin meillä usein hoidossa. Se oli mainio veijari, varsinainen naked-Nakke. Pate siirtyi koirien taivaaseen viime vuonna.


Muutkin nelijalkaiset ovat lähellä sydäntäni - hevostelen mieluusti aina, kun mahdollista. Tosin viime aikoina on jäänyt selkävamman takia kokonaan väliin. Kuvissa näkyvät pokut ovat naapuristani, ja ehdottomia suosikkejani tietenkin!


Minä ja issikka - aika epäsuhtainen parivaljakko?!? Yleensä ratsastakin aiemmassa kuvassa näkyneellä suomenhevosella.



Viime kesän ja talven aikana pääsin kurkistamaan myös lähemmin lampaiden sielunelämään. Ne ovat kerrassaan valloittavia otuksia! :-D




Kullanmuruni kerrankin putipuhtoisina! Kuten aiemmista kuvista näkyi, koirani ovat enemmänkin maatiaissontiaisia, kuin näyttelytrimmissä olevia pehmonallukoita.



Viikko väliä ratsastuksessa - ja siivekkäät pistävät olivat jo ehtineet tehdä pesän ratsastushousujeni lahkeeseen.! Aika ahkeria kavereita, kun ovat noin nopeita, vai mitä??

 

Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ei kun... toukka vai perhonen? Oli niin mahtavan kokoinen ja näköinen tomera toukka, että ihan pakko oli saada ikuistettua.


Somat sisiliskon poikaset nauttivat koirankopin suojasta kesäauringon lämmössä.


Tämä ei ilmiselvästikään liity eläinkuntaan, mutta oli kyllä maailman suurin maamuna (kuukunen)! Tai ainakin suurin, jonka minä olen koskaan nähnyt.






Tämä outolintu on vielä tunnistamatta - joten jos joku keksii, mikä se on, niin please kertokaa! Kuva on huono, koska se on otettu kauempaa ikkunan läpi. Itse en löytänyt mistään kirjoista, netistä enkä kyselemällä vastausta ihmetyksen aiheeseeni, enkä keksinyt edes mihin linturyhmään se voisi kuulua.





Norja neitoperhonen päivänkakkarassa, voiko kesäisempää enää olla?!

1 kommentti:

  1. Meillä ei ole ollut muita vaaratilanteita kuivattuje luiden kanssa kun että jos niistä irtoaa paloja niin koira hotkii ne ja hetken päästä oksentaa. Sen takia ostan useimmiten pakastettuja tuoreluita tai jos niitä ei löydy niin kuivatun putkiluun. Putkiluusta ei ole ikinä lähtenyt paloja. Meillähän on kylläkin astetta suurempi koiruus :) Joskus kun koira oli pentu ostin poron selkärankaa ja siitä vasta paloja irtosikin...

    VastaaPoista