Mansikkaa ja ruususiirappia

Tänä vuonna mansikkakausi alkoikin kaksi viikkoa etuajassa. Ensimmäiset luomumansikat on syöty ja pakastettukin. Ehdoton kesän ykkösiltapalani on tuoreet mansikat valkohomejuuston ja balsamico-siirapin kera. Nam!

Suoraan pellolta...

...puhdistuksen kautta...

iltapalaherkuksi!

Laitoin jokin päivä sitten ruusutinktuuraa hautumaan juhannusruusuista. Purkki on niin ruma, etten viitsi kuvata sitä, mutta laitoin juhannusruusunlehtiä myös kuivumaan tulevaa saippuaa varten.

Äsken laitoin tekeytymään myös ruusu-yskänsiirappia TheNerdyFarmWifen ohjeella. Hänellä on aivan ihania e-bookeja erilaisista jutuista. Nettisivua minulla ei ole tässä esillä, mutta yritän muistaa päivittää linkin myöhemmin. Purkkiin tuli kerroksittain ruusun terälehtiä ja sitruunaviipaleita, koko komeus peitettiin hunajalla ja sitten loppu purkki täytettiin viskillä. Ja syksyn kröhät saavat ruusuista kyytiä, toivottavasti...

Ruusu-yskänsiirappi

Kesäisen makeaa

Eilen piti saada jotain hyvää (ja kylmää) helposti. Päätin kokeilla kookosmaitojäätelöä, josta oli ainakin Kemikaalicoctailin - ja jonkun muunkin - sivuilla. Blenderiin purkillinen kookosmaitoa, vähän hunajaa ja ruokosokeria, vaniljasokeria ja vaniljan siemeniä - ja eikun muotteihin ja pakastimeen. Hyviä tuli, eikä laisinkaan imeliä, vaikka laitoinkin enemmän makeutusta, kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Joocos-coocos-jäde

Tänään sain vihdoin aikaiseksi laittaa kokeeksi tulemaan ruusutinktuuraa juhannusruusuista (muut eivät vielä kuki) ja ruusuvettä samaisista kukkasista, mahdollisesti saippuaa varten. Muitakin tinktuuroita on aikomus laittaa hautumaan, kunhan vain löydän ja kuivatan ensin sopivia kasveja. Useimmat löytämäni ohjeet ovat jenkeistä, ja niitä kasveja ei oikein kasva meillä... :-(

Olen tässä yrittänyt kerätä rohkeutta kirjoittaa myös englanniksi, koska osa lukijoistani ei ole suomenkielisiä ja tuon google-translatorin käännöksen eivät ole oikein päteviä. Arastelen vain huonon kielitaitoni takia...Pitäisi kai vain ottaa härkää sarvista ja kokeilla.

Lomatuotteet

Ennen lomalle lähtöä piti vielä varmistaa, että kaikkea tarvittavaa on riittävästi. Joten kesälaitumia edeltävä yö meni "yötöiksi", kun piti tehtailla vähän kaikkea mahdollista...

Lomatuotteet

Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että haluan kesäksi tehdä suklaisen tuotesarjan, kun varastoissa oli GF:n suklaatryffeli-tuoksuöljyä. Olin käyttänyt sitä aiemmin kerran tai kaksi, ja silloin tuoksu oli todella voimakas pieninäkin määrinä käytettynä. Laitoin sitä tällä kertaa moneen tuotteeseen, ja petyin kyllä pahasti, sillä tuoksu oli ilmeisesti avatussa pullossa onnistunut haihtumaan niin tehokkaasti, ettei se enää "tuoksuttanut" läheskään samalla tavalla. Ja niinpä tekeleideni tuoksun tunnistaa nyt vain, jos on nenä kiinni tekeleessä - tai ihossa, jolla tekelettä on. Plääh... :-(   Mutta eiköhän nuo tule käytettyä kumminkin. Kuvassa edessä keko käsivoidepaloja, vasemmalla taas voidetuoksuja. Keskellä huulirasvoja. Vasemmalla takana on pienissä pulloissa parfyymiöljyä ja hammastahnaa, keskellä suklainen vartalovoide ja oikealla suklaakuorintaa sekä laventelikasvovoidetta.

Kirpun blogissa oli linkki Crunchy Bettyn sivuille, jossa oli voideparfyymi valettu ihanaan vanhaan medaljonkiin. Minulla ei - valitettavasti - sellaista ollut, vaan valoin omani irtopaloiksi ja yhteen vanhaan pillerirasiaan (ja innostuksissani laitoin sen niin täyteen, ettei rasia enää mene kiinni. Joten hukkaan taitaa se mennä, tuskin loman jälkeen on tuoksua enää jäljellä...) Huulirasvoissa käytin elintarvikkeisiin käytettävää piparminttumakua, enkä muistanut sen sisältävän etanolia. No, eihän huulirasva tietenkään kovettunut toivotunlaisesti ja etanoli saattaa vielä kuivattaa. Onneksi en tehnyt suurta määrää. Laventelikasvovoide ja suklaakuorinta onnistuivat hyvin, molempia olen jo ehtinyt käyttää. Suklaisesta vartalovoiteesta tuli liian lirua, kun yritin varoa liian paksua koostumusta pumppupullon takia. Mutta eipä tuo kesällä oikeastaa haittaa, sama määrä hoitavia aineitahan siinä silti on ja voide (lue: neste) imeytyy helposti.

Testasin myös eilen voikukkasalvaa, joka muuten tuoksuu aivan toffeiselta, vaikka siinä ei mitään tuoksulisää olekaan mukana. Hyvältä tuntuu, pitää ehdottomasti tehdä lisää, kun joskus loppuu.

Olen myös käyttänyt pari viikkoa tekemääni hiustenhoitoainetta. Ensimmäisellä käyttökerralla tukkani suorastaan imaisi hoitoaineen, eikä sitä meinannut saada huuhdottua pois. Tämä ongelma oli onneksi kertaluonteinen, ja hoitoaine on oikein hyvän tuntuinen käytössä. Jättää tosi raikkaan ja viilentävän tunteen päähän.

Tänään herkuttelimme kasvispainotteisesti. Yritin tehdä ensimmäistä kertaa falafeleja, mökkiolosuhteissa tietenkin, eikä siitä mitään meinannut tulla. Lisäki tein pähkinä-savutofupyöryköitä, pestoperunoita ja halloumi-melonisalaattia. Äitini oli tehnyt avokadotaatelisuklaakakun (taivaallisen hyvää, vaikka reseptiä vähän oli mukailtukin), mutta siitä ei nyt tullut kuvaa. Yllättävintä on, että vaikka ruoka oli niinkin "kevyttä", niin täysi oli kesti koko päivän. Pitäisi varmaan jaksaa nähdä samanlaista vaivaa vähän useamminkin...

Falafelit & tofupähkinäpallerot

Pestoperunat & halloumisalaatti

22. huhtikuuta 2013

22:11

Signaturelli - olipa kerran  Signe, se Naturellimpi Elli, joka halusi ottaa askeleen lähemmäksi luontoa. Tämän askeleen Signen sai ottamaan hänen ystävänsä, joka antoi Signelle lahjaksi palan itse tekemäänsä kahvisaippuaa. Tuohon saippuaan kovin ihastuneena Signe alkoi ensin etsiä tietoa saippuan valmistamisesta, sitten etsiä sopivia tarvikkeita ja raaka-aineita, ja lopulta hän pääsi kokeilemaan malttamattomana odottamaansa saippuan valmistusta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan "aivan kuin Strömsössä", Signe oli vakuuttunut, että nyt hän on oikealla polulla.

Jonkin aikaa Signe oli tyytyväinen näin, mutta sitten hänen halunsa elää luonnonläheisemmin alkoi kasvaa. Saippuoita seurasivat shampoopalat, hammassaippuat, ihovoiteet ja -salvat, huulirasvat, deodorantit ja suuvedet… entisessä elämässään Signe oli aina ollut oikea kosmetiikan suurkuluttaja, jonka kaapit notkuivat kaikenlaisia pulloja ja purnukoita. Teollista kosmetiikka löytyi joka lähtöön. Pikkuhiljaa vaihtuivat teolliset nestesaippuat, suihkugeelit, shampoot, hoitoaineet, muotovaahdot, meikinpoistoaineet, kasvonaamiot, kuorinta-aineet,  hammastahnat, kasvo- ja kosteusvoiteet, käsi-  ja vartalovoiteet, alumiinipitoiset antiperspirantit, huulirasvat ja pyykinpesuaineet käsintehtyihin, luonnollisempiin tuotteisiin. Ja ero entiseen eloon on ollut merkittävä - vuosia kestäneet päänahan ongelmat katosivat, 37 vuoden atooppisen ihon kutina loppui kertaheitolla, repaleiset kynsinauhat siistiytyivät, kädet ja kantapäät eivät enää halkeilleet eikä rohtuneista huulista näkynyt enää merkkiäkään. Muutokset olivat niin ällistyttäviä, että Signe teki vakaan päätöksen pysyä aloittamallaan taipaleella, eikä enää koskaan aio palata entiseen elämänmuotoonsa.

Uudella polulla tallatessaan Signe alkoi tietoisesti tarkastella kaiken kohtaamansa teollisen kosmetiikan inci-luetteloita. Ja mistä Signekin tähän asti oli maksanut mansikoita - siitä, että söpöön pakkaukseen on laitettu vettä ja emulgointiaineita sekä rutkasti säilöntäaineita, jotta ne ehkä mahdolliset tehoaineet on saatu sekoittumaan veteen ja säilymään purtiloissaan pitkiä aikoja.   Tästä aiheesta saisi kirjoitettua jo ihan oman eepoksensa, joten jos aihe kiinnostaa Sinua, niin käypä lukaisemassa vaikkapa Kemikaalicoctailin kirjoituksia!

Pysähdyttyään miettimään asioita hieman syvällisemmin ja katsoessaan polullaan takaisin päin, Signe huomasi, että hän olikin oikeastaan lähestynyt luontoa jo toisestakin suunnasta.  Joitakin vuosia aikaisemmin Signe - joka oli aina syönyt melko terveellisesti - alkoi syödä päivittäin marjoja. Aluksi ei tuolloin tapahtunut ihmeempiä, mutta kun marjat vaihtuivat kaupan pakasteista itse poimittuihin luomumarjoihin, alkoi muutos vaikuttaa. Ennen alatisairas Signe ei saanutkaan jokaikistä flunssapöpöä, joka ympärillä riehui.  Vastustuskyky parani siis roimasti, eikä pahaa tehnyt varmasti sekään, että kesäaikaan Signe söi paljolti myös kotikasvatuksen tuotoksina luomuvihanneksia ja juureksia. Jatkuva sairastelu oli tuonut mukanaan myös lääkekierteen, jonka Signe onnistui - vahingossa - katkaisemaan kahden luonnonmukaisemman hoito - tai elämäntavan avulla. Signe tutustui näet  itämaiseen piikkimattoon ja nenänhuuhtelukannunakin tunnettuun sarvikuonoon.  Viime syksynä Signe osti uteliaisuuttaan saunan kiukaalle tarkoitetun kipon, jossa killui pieni lohkare Himalajan ruususuolaa. Tuo pieni lohkare helpotti Signen astmaoireita siinä määrin, että kun lohkare oli ajastaan "haihtunut" (Signe on himosaunoja), niin hän päättikin hankkia saunaansa oikein kunnollisen kokoisen suolan lähteen. Tuota samaista ruususuolaa kun myydään huokeampaan hintaan myös hevosten suolakiveksi…  saunan ylälauteella lautaselle aseteltuna suolahuone-efekti onkin melkoisen tehokas.

Signen halu olla lähempänä luontoa näkyy myös muilla elämänalueilla. Kaiken vapaa-aikansa Signe viettää maaseudun rauhassa nauttien puhtaasta ilmasta, luonnonrauhasta, linnunlaulusta ja upeista tähtitaivaista. Siellä hän pääsee myös nauttimaan rakastamiensa eläinten seurasta. Teolliseen krääsään ja keinotekoisuuteen kyllästyneenä Signe pyrkii myös hyödyntämään käsityöharrastuksiaan yhteistyössä Joulupukin kanssa.

Signen aivoituksia ja tekemisiä pääset seuraamaan aiheittain kootuilla alasivuilla. Toivottavasti Signen alkuaskeleet luonnonmukaisempaa elämää kohti herättivät Sinussa ajatuksia… :-) 

Pyykinpesua ja suolaista saunaa

Olen aikaisemmin tainnut kirjoittaa suolakivestä saunassani. Tässä siitä mötikästä kunnon kuvakin, voin lämpimästi suositella! Helpottaa siis allergia- ja astmaoireita.

Ja näitähän löytyy esim. Robinhoodin tai Tokmannin
hevostarvikeosastolta, hintaakin oli alle 4 euroa!

Eilen piti raastaa lisää myös pyykkisaippuaa. Ensimmäisestä, jämähtäneestä satsista oli vielä yksi pala jäljellä. Toisen satsin saippuaa raastoin ensimmäistä kertaa. Yllätyksekseni huomasin, että se oli väriltään ja kovuudeltaan aivan erilainen. Vaikka saippua oli kova, se tuntui samalta, kuin olisi juustoa raastanut. Toivottavasti kuitenkin toimii yhtä hyvin pesukoneessa...

Ylempi, tummempi kerros on sitä "juustoraastetta",
vaaleampi alhaalla ekasta erästä

Viime viikolla tekemäni laventelisalva on kohta käytetty loppuun. Lievittää mukavasti päänsärkyäsekä lonkkasärkyä, joista olen viime aikoina kärsinyt kroonisesti. Eihän salva vaivoja poista, mutta jos sillä voi välttää yhdenkin särkylääkkeen, niin on sen arvoista. Vielä huomio Kirpun aiempaan kommenttiin mehiläisvahavoiteioden pehmeydestä (tai kovuudesta, minun kokemanani); tämä salva on ollut mukavan pehmeää käytössä ja levittyy hyvin. Onkohan sillä jotakin tekemistä sen kanssa, että näissä ei ole vettä?

Tänään surukseni huomasin, että Kylpevä Kirahvi lopettaa toimintansa. Surku, olen heidän juttujaan salaa kaukaa suuresti ihaillut.

Voikukkaöljyä ynnä muuta mukavaa

Eilen pohdiskelin voikukkaöljyn käyttömahdollisuuksia. Tänään sitten intouduin öljyjä uuttamaan, tein kaksi purkillista voikukkaöljyä kuivatuista voikukan kukinnoista ja oliiviöljystä sekä ihan vähän laventeliöljyä manteliöljystä ja kuivatuista laventelin kukista.  Öljyt saivat hautua lasipurkeissaan pastakattilassa reilut neljä tuntia. Väriä ne eivät juurikaan muuttaneet, mutta ainakin laventeliöljy tuoksui ihanasti aidolle laventelille. 

Voikukat ja laventelit öljypurkeissaan

 Kestomallinen kahvinsuodatin toimii hienosti!

Vasemmalla voikukkaöljy, oikealla laventeliöljy

Saman tien piti öljyt tietysti myös siivilöidä, että saan ne heti käyttöön. Kestomallinen kahvinsuodatin toimi suodattamisessa oikein hyvin, minulla kun ei harsokangasta ollut. Suodatin on varmasti myös helpompi pestä öljystä, kuin kangas.

Käytin voikukkaöljyä sitten sekä hiustenhoitoaineeseen (oma versio siitä hyvästä thaimaantuliaisesta) että voikukkasalvaan. Hoitoaineesta tuli melkein samannäköistäkin, kuin esikuvastaan. Ainoastaan jasmiinin tuoksu puuttuu, koska se oli niitä aineksia, jotka minulta puuttuivat. Se tuskin haittaa, kun mukana on paljon muita hoitavia juttuja, kuten se voikukkaöljy, karitevoita, jojobaöljyä, auringonkukkaöljyä, aloe- ja limemehua, E-vitamiinia ja piparmintuista eö. Vielä en tätä kuitenkaan pääse testaamaan, harmi...

Voikukkasalvasta tuli ainakin ihanan keltaista. Ihan pienen testituntuman sain siitä, kun pyyhin sulatuskattilan talouspaperilla ja pyyhin sitten sillä jalkojani. Ei tuo ainakaan pahalta tuntunut. Mehiläisvahavoiteissa on vain se huono puoli, että ne ovat niin kovia, joten salvan käyttökin voi olla hankalaa. Mutta sen näkee sitten myöhemmin.

Laventeliöljystäkin tein pienen salvaerän. Pettymyksekseni siitä laventelin tuoksu on kadonnut, vaikka laitoin mukaan laventelin eö:kin. Tämän salvan pitäisi helpottaa särkeviä jalkoja ja ohimoille hierottuna myös lievittää päänsärkyä. Molempiin vaivoihin saan varmasti kokeilla salvaa ihan lähipäivinä...

Lomaa varten pitää tehdä muutkin tuotteet valmiiksi, nyt tein uuden satsin sitä aloemehupohjaista piparminttuista vartalovoidetta. Aloemehua ei ollut aivan tarpeeksi paljon, joten jatkoin sitä kivennäisvedellä.

Salvat jähmettymässä - vasemmalla laventeli, oikealla voikukka

Valmiit tuotokset - takana vasemmalla hiustenhoitoaine,
takana oikealla vartalovoide. Salvapurkit edessä.

En muuten eilen muistanut jakaa kokemuksiani. Valittelin aiemmin, että on iskenyt keski-iän murkkukausi näppylöineen - eikä tämä helteessä hikoilu ainakaan auta asiaa. No, aloin käyttää vihdoin urakalla suolasaippuoitani (joista en ole liiemmin tykännyt) ja laitoin parina iltana pesun jälkeen jääkaapissa puolisen vuotta majaillutta kamomillavoidetta (liian kova kasvovoiteeksi, eikä ilman säilöntäainetta säilynyt huoneenlämmössä, eka purkki päätyi roskiin) näppyläalueille. Kuinkas ollakaan, alkoivat näpyt kuivaa huomattavan nopeasti. Not bad at all...

Tässä helteessä myös kainalot ovat olleet koetuksella. Soodadeodo ärsyttää ihoa ihan urakalla, joten siirryin käyttämään niitä talvella tekemiäni vahapohjaisia paladeodoja. Toimivat taas kohtuullisen hyvin, mistä olen oikein iloinen. Ja hihattomissa paidoissa ei niiden sisältämä savikaan sotke vaatteita samalla tavalla.

Väliaikatietoja kiireen keskellä

Viime viikonloppuna tein sitä viherjauhetta, vaikka ihan kaikki kasvit eivät vielä kuivia olleetkaan  (lisään ne myöhemmin sekaan). En vain malttanut odotella...hetihän sitäkin piti maistaa, kun jauhantakulhoon jäi sen verran, että vedellä piti huuhtoa kulho puhtaaksi. Maku ei ollut ollenkaan sellainen, kuin kuvittelin - vaan paljon parempi! Maistui tosi vihreälle, mutta raikkaalle ja virkistävälle, ja pienikin määrä alkoi poistaa nestettä rankasti. Pitää muistaa tankata kunnolla, etenkin kun nyt nuo helteet iskivät. Valmista jauhetta muuten tuli tosi vähän, sellainen puolikas Lindlin teejuomapurkista, joka vetää 400g juomarakeita. Tuoreita kasveja oli kuitenkin arviolta 2-3 ämpärillistä. Pitää laittaa lisää rehuja kuivumaan, että saa virkistellä itseään koko ensi talven...

Olen myös yrittänyt bongailla ohjeita voikukkaöljyn käyttöön, kun meinasin sellaista tehdä niistä kuivatuista voikukan kukinnoista. Aika vähän löysin ohjeita, mutta ainakin yksi ilmainen eBook tuli vastaan.

Viherjauhe purkissaan, ilman ratamoa ja herukkaa vielä kylläkin.