lauantai 15. kesäkuuta 2013


22. huhtikuuta 2013
22:11
Signaturelli - olipa kerran  Signe, se Naturellimpi Elli, joka halusi ottaa askeleen lähemmäksi luontoa. Tämän askeleen Signen sai ottamaan hänen ystävänsä, joka antoi Signelle lahjaksi palan itse tekemäänsä kahvisaippuaa. Tuohon saippuaan kovin ihastuneena Signe alkoi ensin etsiä tietoa saippuan valmistamisesta, sitten etsiä sopivia tarvikkeita ja raaka-aineita, ja lopulta hän pääsi kokeilemaan malttamattomana odottamaansa saippuan valmistusta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan "aivan kuin Strömsössä", Signe oli vakuuttunut, että nyt hän on oikealla polulla.

Jonkin aikaa Signe oli tyytyväinen näin, mutta sitten hänen halunsa elää luonnonläheisemmin alkoi kasvaa. Saippuoita seurasivat shampoopalat, hammassaippuat, ihovoiteet ja -salvat, huulirasvat, deodorantit ja suuvedet… entisessä elämässään Signe oli aina ollut oikea kosmetiikan suurkuluttaja, jonka kaapit notkuivat kaikenlaisia pulloja ja purnukoita. Teollista kosmetiikka löytyi joka lähtöön. Pikkuhiljaa vaihtuivat teolliset nestesaippuat, suihkugeelit, shampoot, hoitoaineet, muotovaahdot, meikinpoistoaineet, kasvonaamiot, kuorinta-aineet,  hammastahnat, kasvo- ja kosteusvoiteet, käsi-  ja vartalovoiteet, alumiinipitoiset antiperspirantit, huulirasvat ja pyykinpesuaineet käsintehtyihin, luonnollisempiin tuotteisiin. Ja ero entiseen eloon on ollut merkittävä - vuosia kestäneet päänahan ongelmat katosivat, 37 vuoden atooppisen ihon kutina loppui kertaheitolla, repaleiset kynsinauhat siistiytyivät, kädet ja kantapäät eivät enää halkeilleet eikä rohtuneista huulista näkynyt enää merkkiäkään. Muutokset olivat niin ällistyttäviä, että Signe teki vakaan päätöksen pysyä aloittamallaan taipaleella, eikä enää koskaan aio palata entiseen elämänmuotoonsa.

Uudella polulla tallatessaan Signe alkoi tietoisesti tarkastella kaiken kohtaamansa teollisen kosmetiikan inci-luetteloita. Ja mistä Signekin tähän asti oli maksanut mansikoita - siitä, että söpöön pakkaukseen on laitettu vettä ja emulgointiaineita sekä rutkasti säilöntäaineita, jotta ne ehkä mahdolliset tehoaineet on saatu sekoittumaan veteen ja säilymään purtiloissaan pitkiä aikoja.   Tästä aiheesta saisi kirjoitettua jo ihan oman eepoksensa, joten jos aihe kiinnostaa Sinua, niin käypä lukaisemassa vaikkapa Kemikaalicoctailin kirjoituksia!

Pysähdyttyään miettimään asioita hieman syvällisemmin ja katsoessaan polullaan takaisin päin, Signe huomasi, että hän olikin oikeastaan lähestynyt luontoa jo toisestakin suunnasta.  Joitakin vuosia aikaisemmin Signe - joka oli aina syönyt melko terveellisesti - alkoi syödä päivittäin marjoja. Aluksi ei tuolloin tapahtunut ihmeempiä, mutta kun marjat vaihtuivat kaupan pakasteista itse poimittuihin luomumarjoihin, alkoi muutos vaikuttaa. Ennen alatisairas Signe ei saanutkaan jokaikistä flunssapöpöä, joka ympärillä riehui.  Vastustuskyky parani siis roimasti, eikä pahaa tehnyt varmasti sekään, että kesäaikaan Signe söi paljolti myös kotikasvatuksen tuotoksina luomuvihanneksia ja juureksia. Jatkuva sairastelu oli tuonut mukanaan myös lääkekierteen, jonka Signe onnistui - vahingossa - katkaisemaan kahden luonnonmukaisemman hoito - tai elämäntavan avulla. Signe tutustui näet  itämaiseen piikkimattoon ja nenänhuuhtelukannunakin tunnettuun sarvikuonoon.  Viime syksynä Signe osti uteliaisuuttaan saunan kiukaalle tarkoitetun kipon, jossa killui pieni lohkare Himalajan ruususuolaa. Tuo pieni lohkare helpotti Signen astmaoireita siinä määrin, että kun lohkare oli ajastaan "haihtunut" (Signe on himosaunoja), niin hän päättikin hankkia saunaansa oikein kunnollisen kokoisen suolan lähteen. Tuota samaista ruususuolaa kun myydään huokeampaan hintaan myös hevosten suolakiveksi…  saunan ylälauteella lautaselle aseteltuna suolahuone-efekti onkin melkoisen tehokas.

Signen halu olla lähempänä luontoa näkyy myös muilla elämänalueilla. Kaiken vapaa-aikansa Signe viettää maaseudun rauhassa nauttien puhtaasta ilmasta, luonnonrauhasta, linnunlaulusta ja upeista tähtitaivaista. Siellä hän pääsee myös nauttimaan rakastamiensa eläinten seurasta. Teolliseen krääsään ja keinotekoisuuteen kyllästyneenä Signe pyrkii myös hyödyntämään käsityöharrastuksiaan yhteistyössä Joulupukin kanssa.

Signen aivoituksia ja tekemisiä pääset seuraamaan aiheittain kootuilla alasivuilla. Toivottavasti Signen alkuaskeleet luonnonmukaisempaa elämää kohti herättivät Sinussa ajatuksia… :-) 

4 kommenttia:

  1. Olipa pitkä mutta mielenkiintoinen postaus. Parhaiten jäi mieleen todella kauniit orvokkisaippuat, ihosi parantunut kunto ja suolasaippuaongelmat. Ihmettelen suuresti että suolasaippuasi kuluvat nopeasti. Minulla ne kestää toooosi pitkään ja vaahtoavat hyvin. Meillä on varmaan ihan eri ohjeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Venyi tosiaan, kun kerralla piti ryöpsäyttää puolen vuoden asiat. Orvokkisaippuat onnistuivat kyllä kivasti, vaikka käytin tuoksulyhtyyn tarkoitettua tuoksua ja orvokit olivat kesän viimeisiä, viimetingassa hyötykäytettyjä. Miun suolasaippuat eivät vaahtoa laisinkaan :-/

      Poista
    2. Suolasaippuassa pitää olla 70-90% kookosöljyä. Muuten se vaahtoaa vain kun käyttää pesusientä. (Huomasin vasta jälkikäteen että olihan tässä kuitenkin kahder eri postaukset).
      Saako toivoa jotain? :) Viitsisitkö lisätä tänne blogiisi lukijalistan niin uudet lukijat voivat liittyä lukijoiksi?

      Poista
    3. Reseptiäni pitää siis muokata. Juu, toki saa toivoa, ja lisään lukijalistan, kunhan ennätän taas säätää tämän kanssa. Olen sen verran uuno kaikessa tietotekniikassa, että vaatii lukuisia yrityksiä ja erehdyksiä, ennen kuin saan jonkun asian toimimaan... ;-P

      Poista