Uusia kokeiluja saippuan saralla

Tämä postaus on saanut sattuneesta syystä hautua reilun viikon... Meidän piti juhannuksen aikoihin yhden kaverin kanssa tehdä saippuaa yhdessä, mutta se jotenkin jäi... olin suunnitellut, että kokeiltaisiin hunaja-maitosaippuaa kuumamenetelmällä, koska en ole vielä kokeillut kumpaakaan. Viikko sitten perjantaina mökille palattuani sain inspiraation kokeilla suunnitelmiani. Minulla ei ollut vuohenmaitoa, jota olisin halunnut käyttää, joten laitoin sitten soijamaitoa. Hunajan lisäki höystin saippuamassaani mehiläisvahalla. Mitään tuoksuja en nyt käyttänyt. Koska hunajan ja maidon ylikuumenemisesta on kovasti varoiteltu, latasin tiskialtaaseen jääkylmää vettä ja pari kylmäkallea, jotta hunaja-maitoseos ei palaisi. Ainakin tähän asti onnistui hienosti, seos sai kauniin keltaisen värin, eikä haissutkaan juuri miltään. Rasvoihin yhdistämisen jälkeen massa alkoi kiisselöityä heti itsestään, joten en käyttänyt sauvasekoitinta lainkaan, vaan hetken hämmenneltyäni tyrkkäsin kattilan uuniin (ja hieman jännitin, kuinka kattilan muovikahvoille uunissa käy). Ensimmäisen 15 minuutin jälkeen massa näytti jättimäiseltä munankeltuaiselta. Massa ei ollut paksuuntunut uunissa olonsa aikana. Toisen 15 minuuttisen jälkeen seos näytti toffeelta, ja oli entistä lirumpaa. 45 minuutin jälkeen toffee oli muuttunut siirappiseksi, tosin vetisen oloiseksi sellaiseksi, rasvat olivat erottuneet melko lailla. Tässä kohtaa en oikein enää uskonut lopputuloksen onnistumiseen, mutta loppuun asti aioin kokeiluni katsoa. Tunti uuniin tyrkkäämisestä ei mitään oleellista muutosta ollut parempaan suuntaan, rasvat vain olivat taas erottuneet lisää, joten päätin tehdä radikaalin ratkaisun ja surrutella tässä vaiheessa sauvasekoittimella. No, eltaantuneen näköistä puuroahan siitä tuli, jossa siirappinestettä kelluu siellä täällä. Ja vielä kerran takaisin uuniin. Tunnin ja 20 minuutin jälkeen massa alkoi vihdoin muistuttaa sitä omenasosetta (öljyistä tai siirappista sellaista), joten laitoin kattilan vielä uudestaan uuniin. Lopulta kyllästyin ja päätin kaataa massan muotteihin, tuli mitä tuli. Tässä vaiheessa seos näytti kovasti kinuskilta, ja alkoi jähmettyä (tai ainakin kuorettua kinuskin tapaan) nopeasti. Olin olettanut, että nesteen määrä haihtuisi cp-saippuan tasolle, mutta niin ei käynytkään. Muotteja siis tarvittiin paljon enemmän, kuin olin arvellut. Yhteensä 500 rasvagramman massasta tuli 15 yksittäistä saippuaa. Jos siis kovettuvat ja ovat käyttökelpoisia... reilu tunti muotteihin valamisen jälkeen yksittäismuoteissa olevat palat olivat jo sen verran kovettuneita, että irtosivat muotin reunoista.

Olisin halunnut kuvat tekovaiheista samalla tavalla "sarjakuvaksi", kuin joskus näin Pähkinällä olevan, mutta en tietenkään osannut laittaa niitä siten. Joten päädyin laittamaan kuvat "videoksi" tilan säästämiseksi. Tässä vaiheet siis alusta munakeltuaisesta siirapin kautta puuroon ja toffeeseen...

...ja muoteissa kuivumassa.

Koska odottavan aika on niiin piiitkä, kippasin saippuat muoteista noin 10 tunnin jälkeen. Olivat vielä niin pehmeitä ja kosteita, että ulkonäkö hieman kärsi liian aikaisesta muoteista poistosta, mutta muuten aika kivannäköisiä niistä tuli. Sitten vain odotin (miksi aina pitää odottaa??), että ne kuivuvat niin paljon, että voin testata niitä.

Bzzzz....hunajaisia kesäpörriäisiä kukkien kera

Kuumamenetelmästä täytyy sanoa, että ainakin astioiden peseminen on huomattavasti helpompaa koko homman jälkeen, kun rasvaisia astioita on vain vähän. Kannattaa siis kokeilla tätäkin menetelmää jo ihan tästä syystä!

Hunajasaippuani kaveriksi olin suunnitellut myös hunajaisen huulivoiteen, johon lisäisin sitruunaista elintarvikearomia (ilman etanolia). Ja saippuaa uunissa haudutellessani myös toteutin huulivoiteeni, hyvin pienenä eränä kylläkin. Tätä nykyä tarvitsen huulirasvaa todella vähän, koska suklaavoiteeni on tehnyt tehtävänsä. Malttamattomana en jaksanut odottaa kuin hetken huulivoiteiden kovettumista, joten toinen paloista meni muusiksi, kun yritin irroittaa sitä muotista. Yritin ensin survoa palaa takaisin muottiinsa, mutta totesin sen tuhoon tuomituksi yritykseksi. Niinpä päädyin sulattamaan palan uudestaan. Ennen tätä ennätin jo voidella suuvärkkini sormiini tarttuneella voiteella. Ja oli muuten aivan älyttömän hyvää - ja hyvän makuista! Liiankin, sillä nyt tekisi mieli nuoleskella huulia koko ajan...Mutta, mutta - uudelleen sulatetussa palassa hunaja erottui voiteesta ja jäi muotin pohjalle. Eli ei onnistunut tämäkään suunnitellusti. Ja myöhemmin kävi ilmi, etten ollut sekoittanut tarpeeksi hyvin ennen muotteihin kaatoa, sillä suurin osa hunajasta ja sitruunasmausta oli päätynyt siihen uudelleen sulatettavaan palaan. Mutta eipä se käyttöä estä, vaikka "ammattiylpeys" vähän kolhiintuikin... ;-)

Milloinkahan sitä saisi niin paljon lisää malttia ja kärsivällisyyttä, että jaksaisi tehdä rauhallisesti ja oikeaoppisesti kaiken alusta käyttöön asti??