Uusi deodoversio - New deodo version

Jokin aika sitten Kemikaalicoctailin Noora esitteli ostamansa deodorantin, joka muistutti suuresti itsekin tekemääni soodadeodoa. Nooran ostamassa osa öljystä oli vain sheaa, eikä kokonaan kookosta. Etenkin näin talvella kotini lämpötila on niin alhainen, että kookosöljy jähmettyy kivikovaksi. Siksi sheavoi tuntui hyvältä vaihtoehdolta kookosöljyn kaverina. Alkuun deodo ei tuntunut jähmettyvän ollenkaan, siksi kuvakin on niin epämääräinen. Mutta muutaman päivän kuluttua deodo oli juuri sopivaa tahnaa, ei liian sulaa, eikä liian kovaa käyttöä ajatellen. Varmasti teen jatkossakin tätä mixiä, tuntuu käytössä paremmalta, kuin pelkkä kookosöljypohjainen. 

While ago Noora from Kemikaalicocktail introduced one deodorant she had bought. That was almost like my soda deodo. Only difference was that there were shea butter in Noora's deodo, and not only coconut oil. This time of the year the temperature in my house is so low that coconut oil is hard as a rock. That's why I thought shea could be good alternative with coconut oil. My deodo didn't seem to get solid at all at first, you can see that on the photo. But after few days my deodo was fine and usable paste, not too liquid and not too hard. I will make this again, this feels better than my early version.

Deodo 2

Kesäänkin mahtuu niitäkin päiviä, jolloin ei soisi deodorantin pettävän kesken reissun. Ja koska näin lämpimän aikaan käytän usein hihattomia puseroita, ei tarvitse pelätä rasvaantuvia puseronkainaloita - tein siis pitkästä aikaa kookosöljydeodoa.

Deodo 2

3 tl   kookosöljyä / coconut oil
1 tl   soodaa / baking soda
1 tl   valkoista savea / white clay
1 tl   maissiajauhoa / corn starch
1 ml kehäkukkauuttetta / calendula extract
        laventelin eö / lavender eo
        teepuun eö / tea tree eo

Summer time we also have those days when we don't want our deodorant fail during business. And because in summer time I often wear sleeveless tops, I don't need to be afraid of greasy arm pits in my shirts - so I made coconut oil deodo after a long time.

Deodo 1

Kesän kelit ovat vaihdelleet, samoin hajusuojauksen tarve. Tein lisää suihkemaista deodoani niitä päiviä varten, jolloin ei ole  niin noloa, jos dödö pettääkin, mutta haluan kuitenkin liikkeelle lähtiessäni tuoksua edes jotenkin raikkaalta.

Suihkedeodo - Spray deodo

½ pll        taikapähkinävettä / which hazel water
1/4 pll      ruusuvettä / rosewater
3 rkl        vodkaa / vodka
1 ml         kehäkukkauutetta / calendula extract
20 tippaa laventelin eö / lavender eo
5 tippaa   tee puun eö / tea trea eo

The weather has been very changing this summer, and so is the need for smell protection. I made more my deodo spray for those days when it's not so embarassing if deodo fails out, but when I still want to smell kind of fresh when I'm going somewhere.

Taas yksi deodokokeilu - Deodo try-out once again

Luovuin antiperspirantin käytöstä joitain vuosia sitten sen sisältämän alumiinin takia - ja sen jälkeen olenkin sitten kokeillut lukuisia vaihtoehtoja. Aivan tolkuton kainalohikoilu on paitsi epämielyttävän tuntuista ja  -näköistä, myös muuten hankalaa. Vaatteet menevät pilalle, ja jatkuva hikoilu on alkanut aiheuttaa myös näppylärykelmiä kainaloalueelle.

Tässä kuitenkin taas yksi kokeilu, johon innostuin taikapähkinästä lueskeltuani. En mitannut aineita kovin tarkkaan, vaan kaadoin ne suoraan 120 ml vetoiseen suihkepulloon.

Ennätin käyttää tätä suunnilleen pari kolme viikkoa, ainakin vielä sen jälkeen tuntui toimivan kohtuullisen hyvin. Jopa niin, että kainaloni eivät olleet märät jatkuvasti. Mutta kuinkas ollakaan - menkkojen aikaan haisinkin sitten kuin rankkitynnyri jo aamupäivästä. :( Tämä deodo on siis oikeinkin mainio muutaman viiko kuukaudesta, lopun aikaa tarvitaan järeämpiä aineita. Suosittelen silti  kokeilemaan!

Suihedeodo - Deodo spray

n. ½   pll taikapähkinävettä, jossa haudutettu kuivattua ruusua / witch hazel water, rose petalsinfused
n. 1/4 pll ruusuvettä / rosewater
n. 3    rkl vodkaa / vodka
n. 1    ml kehäkukkauutetta / calendula extract
n. 20  tippaa laventeli eö / lavender eo
n. 5    tippaa tea tree eö / tea tree eo

I did quit using antiperspirant some years ago because of the aluminum of it - and I've tried several options since then. That massive arm pit sweating I suffer is not only unpleasant and nasty looking but kind of difficult otherwise too. That sweat has ruined many clothes of mine and now that causes lots of pimples in my arm pit area.

I'm still not giving up and here is one new try out I was inspired to try after reading about witch hazel. I didn't measure ingredients, I just poured them straight to the 120 ml bottle.

I had been using this about two week  and this seemed to work quite nicely so far. Even so nice, that my arm pits are not wet all the time anymore. But when I had my periods, I stank like a skunk. :( So this deodo works nicely few weeks of the month, and on those other weeks you are going to need some heavier stuff. But I still recommend to give it a try!

Päivitys 20.05.2016

Olen käyttänyt tätä nyt myös jalkadeodona, ja toimii erinomaisesti. Yhtenä päivänä hikoilin koko päivän saappaissa ja sukkahousuissa, eivätkä sukat ja jalat tuoksahtaneet edes lievästi epämielyttävälle illalla.

I've been using this like a foot spray as well and it works wonderfully. I sweat in my boots and pantyhose all day long once and my feet and pantyhose didn't smell at all in the evening.

Deodotestausta - Testing new deodos

Olen taas sortunut ostamaan muutaman uuden luonnonkosmetiikkadeodorantin kokeiltavaksi.

Ensimmäinen on BorntoBion aloedeodo. Olen sitä yrittänyt jonkun kerran käyttää, mutta tehosta on vaikea sanoa mitään, kun pullosta ei oikein tule tavaraa ulos. Se on minusta kummallista, kun minulla aiemmin ollut saman sarjan ruusuversio toimi oikein mukavasti.

Tämän toisen, stickversion, tilasin GreenDealiltä. Se toimii kohtuullisesti, mutta ei ole riittävän tehokas tämmöiselle liikahikoavalle haisulille. Miinuspuoli on myös siinä, että se sisältää alkoholia.

I have bought some new organic deodorants to try, again. 

First one was aloe deodo from BorntoBio. I've tried to use it few times now, but I cannot say anything about it's effectiveness, because I can't get the stuff out of the bottle. I think that is weird, because I've had a rose version from that serie earlier, and it worked nicely.

This other one, stick version, I ordered from Green Deal. That works okey (maybe), but it is not effective enough for this kind of stinky sweaty person as I am. Other minus is that it contains alcohol.

Kehäkukka- deodo - Calendula deodo

Kerroin aikaisemmin käyttämästäni Laveran kehäkukkadeodorantista. Se toimi jokseenkin hyvin, joten halusin kokeilla, saisinko tehtyä siitä oman, toimivan versioni. Xanthania tuli  taas vähän liikaa, vähempikin olisi riittänyt. Laitoin kaikki (paitsi Optiphenin ja eteeriset öljyt) kattilaan, lämmitin seosta ja sekoitin maidonvaahdottimella tasaiseksi.

Tässä ensimmäinen yritys, päivitän myöhemmin käyttökokemuksia.

Kehäkukkadeodo - Calendula deodo

30 g         aloemehua / aloe juice

5 g           glyseriiniä / glycerin

5 g           jojobaöljyä / jojoba oil

1/4 tl        Xanthan kumia / Xanthan gum

1 tl           sinkkioksidia / zinc oxide

½ tl          kehäkukkauutetta / calendula extract

10 g         taikapähkinävettä / witch hazel water

1 g          Optiphen / preservative

15 tippaa sitruuna eö / lemon eo

15 tippaa lime eö / lime eo

15 tippaa greippi eö / grape fruit eo

I told earlier about Lavera's calendula deodorant. That worked quite well so I wanted to try if I could make my own effective version. I put little bit too much Xanthan gum, again. I put all the ingredients (except Optiphen and essential oils) to the kettle, warm them a little bit and and whisked everything smooth with milk foamer. 

This is my first try, I'll update my experiences later.

Lisää deodovertailuja - More deodo comparing

Olen aikaisemminkin kirjoittanut erilaisista alumiinittomista deoista. Silloin olin vasta ottanut käyttöön vähän tyyriimmän Avenen, joka tuntui alkuun hyvältä. Sen teho kuitenkin lakkasi miltei heti, joten en kyllä osta toista kertaa.

Käytin välillä pitkään soodaseosta, mutta kun se alkoi ärsyttää kainaloita, oli pakko turvautua taas kaupan tarjontaan. Löysin Prismasta tuolloin kaksi alumiinitonta vaihtoehtoa, Erisanin ja Laveran kehäkukan. Niistä ensimmäisenä päätyi käyttöön Laveran tuote, joka onkin ollut yllättävän hyvä. Se oli halvempi kuin apteekin Avene, mutta selvästi muita markettituotteita tyyriimpi. Erisania en ole itse vielä kokeillut, mutta työkaverini mukaan sen teho on olematon.

Jannalta sain vinkkejä myös "suolasaippuan" käyttöön, joten uskaltauduin  kokeilemaan sitä uudestaan, tällä kertaa vain kainaloiden pesuun. Se on tuntunut ainakin vielä ihan hyvältä ja tehokkaalta.

Toisesta Prismasta matkaan tarttui vielä yksi itselleni uusi deodo merkki, Born Bio, joita sai kahden tuoksuisena. Itse valitsin ruusuntuoksuisen. Tätäkään en ole vielä ehtinyt testata.

Näihin liittyen minulla on suunnitteilla yksi testierä omia kokeiluitani. Siitä lisää sitten, kun saan sen toteutettua...

I've written about different kinds of aluminum free deodorants earlier. Then I had just begun to use little more expensive Avene, which felt good for start. It's effect stopped to work almost emedeatly, so I'm not going to buy an other one anymore. 

I was using baking soda mix for a long time, but when it started to irritate my arm pits, I was forced to buy something commercial again. I found two aluminum free deodos from Prisma supermarket, Erisan and Lavera's calendula. First I tried Lavera's product and it has been surprisingly good. It was cheaper than Avene I bought from pharmacy store but more expensive than other market deodos. I haven't tried Erisan yet, but my co-worker told it is totally without any effectiveness.

Janna gave me tips for using "salt soap", so I tried it again, but only for my arm pits this time. At least for now it has felt okay and quite effective.

From other Prisma-super market I bought one more new deodo, BioBorn, there were two options as scents. I chose rose scented one. I haven't tried this either yet.

I've been planning to make one experiment that has something to do with these. I'll tell more about it, when I can make it...

Tuotekokemuksia - Some experiences of some products

Minun on jo tovi pitänyt kirjoitella taas deodoranteista, mutta sain aikaiseksi vasta nyt Kirpun  postauksen innoittamana. Jätin siis aluumiinia sisältävät antiperspirantit kokonaan noin vuosi sitten. Alkuun ei ollut mitään ongelmia - koska huokoseni olivat edelleen alumiinin tukkimat, eikä kainalohikoilua näin ollen ollut käytännössä lainkaan. Sitten, kun alumiini alkoi poistua, alkoi myös tolkuton hikoilu ja minusta tuli suorastaan haisuli. En kuitenkaan halunnut luovuttaa ja palata myrkyttämään kehoani enempää, joten jatkoin luomummalla linjalla. Käytin puolisen vuotta savi- ja mehiläisvahapohjaisia omia deodojani, mutta savessa on se probleema, että se sotkee vaatteet. Sen jälkeen olen käyttänyt välillä omaa soodaseostani, ja välillä apteekin tms. alumiinittomia ja alkoholittomia deodoja. Pitkään käytettynä soodadeodo voi alkaa ärsyttämään kainaloita, joten siksi ajoittain turvaudun ostotuotteisiin. Apteekista saatava Sebamed Balsam Deco on mieto ja harmiton, mutta myös aika tehottoman oloinen tuote. Seuraavaksi ostotuotteista minulla oli käytössä Tom's of Mainen versio, joka alkuun tuntui melko hyvältä vaihtoehdolta. Mutta sitten huomasin sen jostain syystä suorastaan "polttavan" ihoni karrelle, joten sen käyttö oli pakko lopettaa, vaikka purkki oli vasta puolillaan. Viimeksi olen ostanut apteekista vähän tyyriimmän Avènen deodon, joka on ihan jees. Soodaseoksessani käytän soodan, neitsytkookosöljyn ja Maizenan lisäksi aloe geeliä ihoa rauhoittamaan ja tilkkasen omenaviinietikkaa soodan emäksisyyttä neutraloimaan. Seos on tehokas, mutta koska se ei tietenkään estä hikoilua, olen nyt hikoillut monet vaatteeni kainaloista pilalle.

Ostodeodot

Ostin viime kesänä "suolasaippuan", eli köntin, joka on himalajan ruususuolaa. Sen pitäisi myös olla avuksi hikoiluun ja kutiavalle iholle, mutta eihän sitä voi käyttää laisinkaan! Olen kokeillut sitä suihkussa ehkä kaksi tai kolme kertaa, ja aina se suorastaan raapii ihon verinaarmuille. Osaisiko joku kertoa, miten sitä tulisi oikeaoppisesti käyttää?

Niin suloinen, mutta niin raastava...

Joulun alla tein ison satsin vaahdotettua vartalovoita. Olen käyttänyt voita vasta Eksottiset voit-purkista, mutta voin jo sanoa, että mixi on jopa parempaa kuin vaahdotettu karite! Se on aavistuksen kevyemmän oloista, ja vähentää rasvauksen tarvetta huomattavasti.

Kirpulle jo joskus kerroinkin, että käytän meikin alla sekoitusta, jossa on puolet aloe geeliä ja puolet aprikoosinkiviöljyä. Erittäin hyvä sekoitus päiväkäyttöön, ja tarpeeksi hyvin ravistettuna voiteesta tulee aivan glitterimäinen. Se jopa jättää ihollekin aavistuksen hehkua.

Glittergeeli

Hennasin hiuksiani viimeksi joulun alla. Tällä kertaa käytin sekoitusta, jossa oli jonkun aikaisemman värjäyskerran sekoitusta pakastettuna ja marketin Satvaa. Vähän jännäsin loputulosta, etenkin kun en muistanut, mitä pakastetussa osassa oli. Mutta lopputulos yllätti positiivisesti! Eikä värjäysmössöäkään enää tarvita niitä paljon, kun juurikasvua ei laske liian pitkäksi. Aion jatkossakin pakastaa kaikki mössön jämät, koska Light Mountainia en saa kuitenkaan käsiini noin vain. Ja onhan se ekologisempaakin, kun ei heitä hyvää ainetta hukkaan.

I was supposed to write about deodorants for a while, but somehow I just could't do that until now when Kirppu wrote about this too. I stopped using  antiperspirants with aluminum about a year ago.  First there was no problems at all - because my pores were still full of aluminum, so my armpits didn't sweat at all. When aluminum started to vanish from my body started also so much perspiration that I was desperate and I also became stinky.  I still didn't want to give up and  start to poison my body again so I went on with this more organic line. I used my home made deodos with clay and bees wax about six months, but that clay smudged my clothes. After that I have used sometimes my own baking soda mix and sometimes aluminum and alcohol free deodos from apothecary. Because in long term that soda mix can irritate armpits I use pharmacy products at times. Sebamed Balsam Deco from pharmacy store is mild and harmless, but I think it's rather ineffective too. Next I tried Tom's of Maine, and at first it felt okay. But then I noticed that my armpits skin was almost "burned" so I needed to stop using that product - even if I had half of it still left. Latest deodo purchase was also from pharmacy store, little bit more expensive Avène and it is okay, at least for now. I have baking soda, extra virgin coconut oil, Maizena and aloe gel for cooling skin and little bit of apple cider vinegar for neutralize soda in my soda mix. That mix is very effective, but because it is not an antiperspirant and won't stop  perspiration I have ruined many of my clothes by sweating so much.

Last summer I bought "salt soap", that is a lump of Himalayan salt. That's supposed to help with perspiration problems and itching skin too - but I cannot use it at all! I have tried it two or three times in shower, but every time it scratches the skin badly. Could anybody tell me how am I supposed to use this one?

Before Christmas I made big batch of whipped body butters. I have used only that Excotic Body Butter jar so far, but I can already tell that this mix is even better than whipped shea butter! It is little bit lighter than shea butter but I need to oil my skin much less than earlier. 

I coloured my hair again with henna powder before Christmas. This time I used mix that had half of frozen mix from some earlier colouring time and half of Satva from market. I was little bit afraid what the result might be because I didn't remember what was in that frozen part. But I was very happy with the result, positively surprised! And now I don't need that much of colouring stuff anymore, especially if I don't let grey hair roots grow too much. I am going to freeze every leftovers now on, because I cannot get Light Mountain from stores here anyway. And of course it is more ecological if you don't waste any good and useful stuff.

22. huhtikuuta 2013

22:11

Signaturelli - olipa kerran  Signe, se Naturellimpi Elli, joka halusi ottaa askeleen lähemmäksi luontoa. Tämän askeleen Signen sai ottamaan hänen ystävänsä, joka antoi Signelle lahjaksi palan itse tekemäänsä kahvisaippuaa. Tuohon saippuaan kovin ihastuneena Signe alkoi ensin etsiä tietoa saippuan valmistamisesta, sitten etsiä sopivia tarvikkeita ja raaka-aineita, ja lopulta hän pääsi kokeilemaan malttamattomana odottamaansa saippuan valmistusta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan "aivan kuin Strömsössä", Signe oli vakuuttunut, että nyt hän on oikealla polulla.

Jonkin aikaa Signe oli tyytyväinen näin, mutta sitten hänen halunsa elää luonnonläheisemmin alkoi kasvaa. Saippuoita seurasivat shampoopalat, hammassaippuat, ihovoiteet ja -salvat, huulirasvat, deodorantit ja suuvedet… entisessä elämässään Signe oli aina ollut oikea kosmetiikan suurkuluttaja, jonka kaapit notkuivat kaikenlaisia pulloja ja purnukoita. Teollista kosmetiikka löytyi joka lähtöön. Pikkuhiljaa vaihtuivat teolliset nestesaippuat, suihkugeelit, shampoot, hoitoaineet, muotovaahdot, meikinpoistoaineet, kasvonaamiot, kuorinta-aineet,  hammastahnat, kasvo- ja kosteusvoiteet, käsi-  ja vartalovoiteet, alumiinipitoiset antiperspirantit, huulirasvat ja pyykinpesuaineet käsintehtyihin, luonnollisempiin tuotteisiin. Ja ero entiseen eloon on ollut merkittävä - vuosia kestäneet päänahan ongelmat katosivat, 37 vuoden atooppisen ihon kutina loppui kertaheitolla, repaleiset kynsinauhat siistiytyivät, kädet ja kantapäät eivät enää halkeilleet eikä rohtuneista huulista näkynyt enää merkkiäkään. Muutokset olivat niin ällistyttäviä, että Signe teki vakaan päätöksen pysyä aloittamallaan taipaleella, eikä enää koskaan aio palata entiseen elämänmuotoonsa.

Uudella polulla tallatessaan Signe alkoi tietoisesti tarkastella kaiken kohtaamansa teollisen kosmetiikan inci-luetteloita. Ja mistä Signekin tähän asti oli maksanut mansikoita - siitä, että söpöön pakkaukseen on laitettu vettä ja emulgointiaineita sekä rutkasti säilöntäaineita, jotta ne ehkä mahdolliset tehoaineet on saatu sekoittumaan veteen ja säilymään purtiloissaan pitkiä aikoja.   Tästä aiheesta saisi kirjoitettua jo ihan oman eepoksensa, joten jos aihe kiinnostaa Sinua, niin käypä lukaisemassa vaikkapa Kemikaalicoctailin kirjoituksia!

Pysähdyttyään miettimään asioita hieman syvällisemmin ja katsoessaan polullaan takaisin päin, Signe huomasi, että hän olikin oikeastaan lähestynyt luontoa jo toisestakin suunnasta.  Joitakin vuosia aikaisemmin Signe - joka oli aina syönyt melko terveellisesti - alkoi syödä päivittäin marjoja. Aluksi ei tuolloin tapahtunut ihmeempiä, mutta kun marjat vaihtuivat kaupan pakasteista itse poimittuihin luomumarjoihin, alkoi muutos vaikuttaa. Ennen alatisairas Signe ei saanutkaan jokaikistä flunssapöpöä, joka ympärillä riehui.  Vastustuskyky parani siis roimasti, eikä pahaa tehnyt varmasti sekään, että kesäaikaan Signe söi paljolti myös kotikasvatuksen tuotoksina luomuvihanneksia ja juureksia. Jatkuva sairastelu oli tuonut mukanaan myös lääkekierteen, jonka Signe onnistui - vahingossa - katkaisemaan kahden luonnonmukaisemman hoito - tai elämäntavan avulla. Signe tutustui näet  itämaiseen piikkimattoon ja nenänhuuhtelukannunakin tunnettuun sarvikuonoon.  Viime syksynä Signe osti uteliaisuuttaan saunan kiukaalle tarkoitetun kipon, jossa killui pieni lohkare Himalajan ruususuolaa. Tuo pieni lohkare helpotti Signen astmaoireita siinä määrin, että kun lohkare oli ajastaan "haihtunut" (Signe on himosaunoja), niin hän päättikin hankkia saunaansa oikein kunnollisen kokoisen suolan lähteen. Tuota samaista ruususuolaa kun myydään huokeampaan hintaan myös hevosten suolakiveksi…  saunan ylälauteella lautaselle aseteltuna suolahuone-efekti onkin melkoisen tehokas.

Signen halu olla lähempänä luontoa näkyy myös muilla elämänalueilla. Kaiken vapaa-aikansa Signe viettää maaseudun rauhassa nauttien puhtaasta ilmasta, luonnonrauhasta, linnunlaulusta ja upeista tähtitaivaista. Siellä hän pääsee myös nauttimaan rakastamiensa eläinten seurasta. Teolliseen krääsään ja keinotekoisuuteen kyllästyneenä Signe pyrkii myös hyödyntämään käsityöharrastuksiaan yhteistyössä Joulupukin kanssa.

Signen aivoituksia ja tekemisiä pääset seuraamaan aiheittain kootuilla alasivuilla. Toivottavasti Signen alkuaskeleet luonnonmukaisempaa elämää kohti herättivät Sinussa ajatuksia… :-) 

Uuden polun alkumetrit

Aloitin saippuaharrastukseni viime heinäkuussa, ja olen siitä asti pitänyt itseäni varten päiväkirjaa saippuatuotoksistani. Julkaisen ne nyt tässä yhdellä kertaa, niin pääsen sitten jatkamaan juttujani jotakuinkin reaaliajassa. Mukana olevat valokuvat ovat myös sellaisia, jotka olen ottanut vain omaksi muistinvirkistyksekseni, joten ne eivät (valitettavasti) ole kovin taiteellisia ja kauniita otoksia. Mutta kyllä niistäkin jotakin irti saa...Yritän petrata tuota asiaa jatkossa.

Saippuapäiväkirja

20. heinäkuuta 2012

23:42

Muutama viikko sitten innostuin käsintehdystä saippuasta. Etsin linkkejä ja blogeja netistä, tarvikkeita kirppareilta ja kaupoista. Tänään sitten vihdoin tulivat Saippuapajasta tilaamani eteeriset öljyt (tilaaminen olikin taas yksi tapaus "Villa Hölmölän" historiassa…) ja onnistuin löytämään  Hanakat-lvi -liikkeestä Niagara-natriumhydroksidia, eli lipeää. Sitä olikin vaikea löytää, sillä en halunnut tilata kallista apteekin tavaraa, enkä lähtenyt tilaamaan muualtakaan. Eri harrastajien mukaan Tokmannilta tai rautakaupasta olisi pitänyt löytyä sopivaa, mutta ei ainakaan paikallisissa kaupoissa ollut.

Aloittaminen ei ollutkaan ihan halpa juttu, sillä kirppareille upposi 21,50  ja Minimaniin 38,67 ja Hanakoille 7,30 ja Saippuapajaan 26,40 ja rasvoihin eka kierroksella 10,90. Yhteensä siis 104,77. Saippuapalalle tulee siis hintaa, mutta tarvikkeitahan ei tarvitse sitten jatkossa hankkia.

Itse ensimmäinen kokeilu tapahtui mökin ulkokuistilla, niin ei tarvinnut varoa huuruja ja roiskeita niin paljon. Mittaaminen sujui ongelmitta, samoin rasvojen sulatus ja sekoitus. Lipeäkin tuntui liukenevan hyvin kahviin, vaikka jälkeenpäin huomasin, että sekoitin ne väärin päin. Katsotaan, onko siitä haittaa...seuraava probleema oli rasvojen lämpötila, sillä ostamani lihamittari ei näytäkään riittävän alhaisia lämpötiloja. Sormituntumalla siis mentiin...sitten jouduin luopumaan sauvasekoittimen käytöstä, koska seos roiskui. Joten sekoittelin puuhaarukalla sillä seurauksella, ettei kiisselöityminen oikein onnistunut ja seos jäi luiruksi. Toivottavasti silti saippuoituu! Myöhemmin selvitin, että käsin sekoittaen olisi pitänyt sekoitella tuntikausia. Pitää seuraavaan satsiin yrittää kehittää parempi menetelmä.

Eli eka yritys oli siis kahvisaippua.

Kiukkua tänään aiheutti myös se, että huolella kuivaamani ruusun- ja koivunlehdet menivät pilalle pudottuaan varaston lattialle hiiren papanoiden sekaan… :-(

21.7.2012

Tänään jatkoin kokeilujani. Tein ensin ( tai yritin) suklaasaippuaa oliiviöljystä, mutta nyt 12 tuntia myöhemmin se ei edelleenkään ole alkanut kovettua, vaikka kuumeni pyyhkeen alla kovin. Kiisselöityminen jäi taas vajaaksi, kun sekoittelin jälleen käsin. Toivottavasti vielä jähmettyy ja yllättää positiivisesti… Leikkasin myös malttamattomana edellisen päivän kahvisaippuan - tosin liian aikaisin, se on vielä melkoisen pehmeää, vaikka näytti kovalla. Muuten näyttää toistaiseksi ihan hyvältä.

Sitten tein illalla vielä piparminttu-suolasaippuan, joka ainakin näytti onnistuvan edellisiä paremmin. Kehittelin nyt vialliseen ja roiskivaan sauvasekoittimeen "suojahupun", jolla sain massan sekoitettua ja kiisselöitymään. Tosin kulho, jossa nyt sekoitin, ei varmaan kestä toista kertaa, se on jo halki, vaikka on ihan uusi. Piparminttuöljyä laitoin satsiin n. 6-7 ml, tuoksu ainakin  vielä hyvin voimakas.

Lipeä riittää vielä yhteen erään, teen  sen varmaan huomenna.

23.7.2012

Eilen jäikin päivitykset tekemättä. Suklaasaippua ei toiveistani huolimatta muuttunut hyväksi, vaikka siirsin sen yöksi vielä saunan jälkilämpöön. Seuraavana päivänä se oli kovettunut osittain, mutta päälle jäi öljyinen nestekerros - joten kokeilin rebatchingiä, ja sulatin massan uudestaan kattilassa. Se jäi möykkyiseksi, mutta sain sen tänään leikattua. Liian pienen lipeämäärän ja pelkän oliiviöljyn takia saippua on kovin pehmeä ja hajoava, joten sulatin hajonneet palat vielä kertaalleen. Erinomaisen näköisesti onnistunut suolasaippuakin meni uudelleen käsittelyyn, kun en tiennyt, että se olisi pitänyt leikata muutaman tunnin kuluttua valmistuksesta. :-( Mureni nyt  täysin leikatessa, kun oli jo kovettunut melkein vuorokauden. Tein viimeisestä lipeäsatsista vielä appelsiinikanelisaippuan, joka näyttää kyllä hyvältä, mutta lipeän laatu huolettaa vähän. Vikassa erässä oli seassa mustia hitusia, jotka eivät sulaneet veteen. Ja himpun verran näyttäisi olevan valkoista "hiekkaakin" seassa, katsotaan kuinka syövyttävän saippuan sain aikaiseksi.

 Kuvassa kuivumassa suolasaippuaa, rebatchattua suklaasaippuaa ja oikealla appelsiini -kanelia.

Luin tänään myös ystäväni lainaaman Saara Kuhan Saippuakirjan. Reseptit olivat hieman erilaisia käyttämiini nähden, mutta ei kirja paljon enää lisävalaistusta tuonut, kun olen niin ahkerasti selaillut nettiä.

26.8.2012

Toiset saippissatsit tein kuluneena viikonloppuna. Edelliset otin koekäyttöön viikko, pari takaperin - kun en  millään malttanut odottaa niiden kypsymistä. Tuntuvat ainakin vielä ihanilta, suolasaippua tosin katkesi toisella käyttökerralla. Appelsiini-kanelin tilanne pikkuisen on vielä auki, mutta käytössä on ja hyvältä tuntuu - vaikka pikkuisen epäilen vielä, että siihen on jäänyt liukenemattomia lipeämuruja.

Perjantaina 24.8. tein laventelisaippuaa kahvisaippuan ohjeella, lisäsin vain laventeliöljyä, laventelinkukkia ja silkkiä. Se ei täysin liuennut lipeään, joten silkki on nyt pieninä hippusina saippuamassassa. Lipeä oli tällä kertaa Robin hoodista Termotukku Oy:n viemärinavausainetta. Laventelit olisi kannattanut lisätä vasta kiisselöimisen jälkeen, sillä nyt sauvasekoitin silppusi ne massan sekaan. Kukat muuten muuttuivat vihreiksi!

Tein myös uuden satsin suklaasaippuaa, sillä edellinen epäonnistumisestaan huolimatta tuntuu ihanalle käytössä. Nyt käytin eri suklaata (vain 56% kaakaota), enkä lainkaan kaakao- tai kahvijauhetta. Lopputulos näyttää enemmän toffeelta…

Lauantaina 25.8. tein uuden erän suolasaippuaa, koska edellinen ei kestänyt leikkaamista. Annoin massan kovettua vain kaksi tuntia, mutta silti se mureni samalla tavalla, kuin edellisellä kerralla. :-( Piparminttukuorintaa on siis tiedossa viideksi vuodeksi eteenpäin… Suolasaippua pitäisi siis valaa valmiisiin annosmuotteihin, koska se ei kestä leikkaamista!

Innostuin myös palashampoosta, mutta en oikein ole löytänyt reseptejä vielä.

4.12.2012

Päivitykset ovat vähän jääneet, vaikka uutta harrastusta on ylläpidetty ahkerasti.  Syksyn mittaan olen tehnyt ainakin ruususaippuaa laventelisaippuan tapaan - joka ei oikein mennyt putkeen, sillä synteettinen tuoksuöljy jämähdytti massan heti alkutekijöihinsä, eikä sitä meinannut saada enää muottiin. Lopputulos on vähemmän kaunis, ja muutaman kypsymiskuukauden jälkeen saippuaan ilmestyi niin paksu valkoinen kerros, että luulin sen homehtuneen. Luultavasti aine on kuitenkin vain saippuatuhkaa (soodaa), eikä ole siten kuin ulkonäköhaitta. Niin rumia ne kuitenkin ovat, että päätin tehdä satsista huovutettuja saippuoita, jotta ne ilkeää antaa lahjaksi eteenpäin. Nooo… ei sekään ongelmitta sujunut, villa, jota olin ostanut aiemmin syksyllä, ei oikein huopunut. Ja taas kauppaan…

 Soodakuorrutus ruususaippuoiden pinnassa...

 ...ja piilotettuna huopakerroksen alle.

Kokeilin myös orvokkisaippuaa tuoksulyhtytuoksulla.  Onnistui, sopii ainakin käsisaippuaksi. Resepti sama, kuin laventeli- ja ruususaippuoissa. Massan sekaan en tuoksun lisäksi laittanut mitään "mausteita", vain saippuan pinnalle koristeeksi kuivattuja orvokkeja. Aika nättejä!

 Valkoinen orvokkisaippua koristeltu kuivatuilla orvokin kukilla.

Viimeinen valmistunut satsi oli koivusaippuaa. Tuoksuna eteeristä eukalyptusta, sitruunaa ja "Kesän taika" -saunatuoksua ja sekaan kuivattuja koivunlehtiä sekä silkkiä. Onnistui, mutta saippuan pintaan tuli taas saippuatuhkaa, tällä kertaa muutamassa viikossa. Käytössä kuitenkin kiva saippua.

 Koivusaippua.

Olen käyttänyt ahkerasti kaikkia vuorotellen ja yhtä aikaakin. Meikit poistan nykyisin suklaasaippualla (sillä ekalla huonolla erällä), suihkussa olen käyttänyt kahvi- ja koivusaippuoita. Olen jättänyt pois myös teolliset shampoot ja hoitoaineet. Ensin pesin hiukset suklaasaippualla, koska ajattelin sen olevan tarpeeksi hellävarainen. Saippua on kuitenkin siihen käyttöön liian pehmeä, kuluu ja hajoaa nopeasti kappaleiksi.  Sitten kokeilin shampoona laventelisaippuaa ja se toimiikin erinomaisesti. Hiuspohja on rauhoittunut, eikä hoitoainetta hapanhuutelun jälkeen tarvita. Eikä muuten muotovaahtoakaan! Sunnuntaiaamuna olen viimeksi pessyt ja laittanut hiukseni, silloin laitoin lakkaa - ja kampaus on edelleen hyvä, hiukset eivät ole rasvaiset eikä pää juuri kutia.

Shampoo-ohjeita olen edelleen etsinyt, ja aikomus on tehdä sellaista  ennen joulua.  Tarvikkeet on jo valmiina, Pienen tuoksukaupan iso tilaus tuli tänään…

Ai niin, käyttökokemuksista vielä. Suolasaippuasta en oikein ole tykännyt, kun se ei vaahtoa, mutta kuluu silti nopeasti. Mutta ehkä se näillä kovilla pakkasilla olisi ihan asiaa…

Olen  muutenkin aivan hurahtanut tähän kotikosmetiikkaan! Tänään olen tehnyt ihania hierontapaloja, joita voi käyttää ihovoiteenakin.  Kovat aineet kattilaan miedolle lämmölle sulamaan, öljyt sekaan ja muotteihin. Ja heti käyttöön! Ei meinaa raaskia lahjaksi antaa… ;-)

Tein myös kokeiluerän deodoranttia, koska haluan eroon teollisista alumiinia ym. Sisältävistä tuotteista. 

Huomenna pääsen testaamaan sen toimivuutta. Tilasin kolme tyhjää hylsyä, mutta ne olivat onnettoman pieniä. Pitää yrittää ruinata joltain tyhjiä, vanhoja dödöstickejä.

Meinasin unohtaa, että viikonloppuna myös pakkasin saippuoita jouluksi. Tuli aika somia niistäkin!

Kaikki lahjasaippuat kääreissään.

 Ja laventelisaippuat lähikuvassa.

 Hierontapalat, huulirasvat ja shampoopalat paketeissaan.

9.12.2012

Jaa taas astialla! ;-) Deodoa on nyt testattu keskiviikosta asti, eli viisi päivää. Ainakaan omaan nenään ei hienhajua ole tuntunut, eikä juuri kainaloiden kosteuttakaan. Kovin viehkolle versioni ei tosin tuoksu, mutta onneksi aromit eivät leiju ainakaan omaan nenääni, jos nenää ei tunge aivan kainaloon asti. Tähän asti olen erinomaisen tyytyväinen, joten jos ongelmia ei ilmene, niin pitäydyn tässä vaihtoehdossa - vaikka se marketin tuotteita paljon kalliimmaksi tuleekin.

Myös hierontapaloihini olen aivan koukussa! :-D  Erinomainen käsi- ja huulirasva, pakkasilla taitaa niitä kulua kappaleen viikkotahtia. Eli lisää on kohta tehtävä, ja aineksia tilattava myös lisää.

Ekat hierontapalat muoteissaan…

...ja niistä kuorittuina.

Tänään olen tullut mökiltä  tavallista aikaisemmin, ja ehtinyt tehdä lisää tavaraa. Kehittelin Suklaasydän-huulivoiteen, jossa yhdistelin hierontapalani ja Strömsön suklaahuulirasvan ohjeita. Tällä reseptillä niitä sai juuri 16 kpl Ikean silikoniseen sydänjääpalamuottiin.  Ja hyviä tuli! Pitäisi kehitellä niille vain jotain rasioita.

Nam! Näyttävät erehdyttävästi suklaakonvehdeilta!

Sitten tein kaksi satsia shampoopaloja, joissa kehittelin "Pähkinä" ohjetta . Toinen on tummille, toinen vaaleille hiuksille. Ylirasvoituksen piti olla 4-5 %, mutta nokkosversioon lipsahti jokunen gramma ylimääräistä oliiviöljyä. Maserointi "imaisi" parikymmentä grammaa öljystä, joten sitä piti lisätä - ja sitten lorahtikin liikaa... Valoin ne jugurttipurkkeihin, eikä paloja tullut, kuin 5/satsi. :-( Mutta ehkä yksi pala kestää sitten pidempään. Lahjaksi niitä ei nyt sitten montaa heru.  Aikomus on testata niitä myös koirien turkkiin, sillä koirien shampoot maksavat maltaita. pH-arvonkin pitäisi olla jokseenkin sopiva koiruuksille.

Shampoot tekeytymässä.  Palat pitikin vielä valmiina puolittaa,

jogurttipurkin muoto oli sittenkin käteen

aivan liian suuri hiusten vaahdotusta ajatellen.

21.12.2012

Joulu lähestyy, ja shampoot on nyt testattu - sekä itsellä, että koiralla. Aivan ihanan tuntuisia, päänahka jää raikkaan tuntuiseksi, ja hiukset on helppo selvittää. Samoin koiran turkki, ainakin ekalla käyttökerralla.

Tässä nokkos-rosmariini-tea tree shampoopaloja bruneteille...

...ja tässä kamomilla-sitruuna-tea tree shampoopaloja blondeille.

Tänään on tehty vielä viimeisiä joululahjoja: hammassaippuaa, suolakuorintaa sekä vaahdotettua karitevoidetta.

Hammassaippuoitani - joita kukaan muu ei ole uskaltanut kokeilla! Itse en enää vaihtaisi takaisin perinteisiin tahnoihin.

Ainakin päällisin puolin näyttävät hyvältä.  Kuorintaa tein viisinkertaisen satsin, siitä tuli tasan kuusi pilttipurkkia. Ihovoidetta tein sellaisen määrän, että lisäsin alkuperäiseen reseptiin n. kolmanneksen lisää. Siitä riitti kahteen pilttipurkkiin, ja yhteen vähän isompaan ,joka jää itselle. Hammassaippuaa tein½ reseptin, sydänpaloja tuli 11 kpl.

5.1.2013

Do diin, uusi vuosi ja uudet kujeet ;-) Ja entistä hurahtaneempi naturelli-elli! Olen (toistaiseksi) entistä vakuuttuneempi, että uusi elämäntapani on hyvästä - olen 37 vuotta kärsinyt atooppisesta ihosta, j a ennen talvipakkaset ovat olleet yhtä helvettiä, kun kutisevia jalkoja on raavittu yöt pitkät verille, ja halkeilevia käsiä yritetty suojata pakkasen vahingoilta. Mutta ei enää! :-D Omat saippuat ja voiteet ovat saaneet aikaiseksi sen, että ihoni voi paremmin kuin koskaan! Kutina ja hilseily sekä käsien halkeilu haavoille on historiaa. Aiemmin kuivat ja repeilevät kynsinauhatkin ovat korjaantuneet kuin itsestään, ja kynsistä on tullut entistäkin kovemmat - tosin tällöin ne myös lohkeavat entistä helpommin. Myös päänahan ongelmat ovat helpottuneet, ja hiukset kasvavat miltei kohisten.  Ja eilen totesin, että ei-niin- onnistunut-kamomillavoidekin on hyvin säilyvää ja näppylät kuivattavaa tavaraa. Eli oikeastaan erinomaista!  Hammassaippuaakin olen jo kokeillut monesti, vaikka se ei ole edes valmista vielä pariin viikkoon. Mutta malttamaton hätähousu kun olen, niin… ja hyvältä tuo ainakin vielä tuntuu, vaikka eka testaus (2 pvän vanhana ..;-)) kostautuikin….

Olen loman aikana yrittänyt pikkuhiljaa selvitellä noita mahdollisia yrityskuvioita, mutta kallista ja byrokraattista touhua se tuntuu olevan. Polte päästä aloittamaan on silti kova! Tahtoisin jakaa ahaa - oivalluksiani myös muille - tosin en aivan ilmaiseksi tietenkään… ;-)

Äsken piti tehdä uusi satsi kiinteitä voiteita, joihin olen aivan hullaantunut. Uusi erä tuli vähän erilaiseksi. Tällä satsilla sain taas aikaiseksi viisi palaa, jotka jähmettyessään muodostivat jänniä kuvioita.

Mehiläisvahan uusi elämä ennen jähmettymistä.

Sitten piti tehdä toinen kokeiluerä deodorantteja. Tyhjien hylsyjen löytäminen osoittautui työlääksi, ja ostamani Pienen tuoksukaupan hylsyt menivät rikki heti kättelyssä. Eli se niiden uusiokäytöstä ja ekologisuudesta. :-( Mutta sitten huomasin, että ainakin Lush myy deodoranttinsa pakkaamattomana palana, joten miksi en itsekin voisi tehdä niin? Tosin osa dödöstä menee aina hukkaan, kun se sulaa sormiin, mutta jäähän sitä aina hylsyihinkin?!? Ainakin nyt kokeilen, miten toimivat. Halusin uudesta erästä naisellisemman, joten käytin vaaleanpunaista savea ja laventelin tuoksua (joka jostain syystä tuoksuu nyt aivan appelsiinille???) Savi ei saanut ainakaan vielä aikaan vaaleanpunaista efektiä, joten olisin ihan yhtä hyvin voinut käyttää vihreää kaoliinia.  Tällä annoksella sai n. 10 pikkusydäntä. Mutta katsotaan, ja testaillaan…

Pitkään olen odotellut pääseväni tekemään myös sheivaussaippuaa, johon argilitz-saven oikeastaan ostin. Tänään olisi tarkoitus keitellä vielä sitä. Metsästelin partasutia, mutta eihän sitä löytynyt. H&M:ltä löytyi samannäköinen, katsotaan, kestääkö se yhtään käyttöä tositoiminnassa. Ostin myös S-marketista aivan ihania keraamisia rasioita tätä tarkoitusta varten. XX

Clas Ohlsonin muovilaatikot saippuatestissä.

Shaving soap keraamisessa astiassaan - jonka onnistuin sitten rikkomaan melko pian :-(

22:30

Hieman myöhemmin… ekat havainnot uusista tuotoksista: deodosta ei tullut vaaleanpunaista, kuten toivoin, vaan ruskeaa. Palat näyttävät melkein suklaahuulirasvoilta. Ja kookosöljy taisi tehdä sen, että palat sulavat välittömästi ihokosketuksessa, mikä luultavasti haittaa käyttöä. No, käyttökokeilut vasta osoittavat, onko deodo ok vai ei. Teepuuöljyn vähyys ( n. 10 tippaa) tosin vähän epäilyttää tehokkuuden kannalta. Hierontapalat ainakin näyttävät ja tuntuvat hyviltä, ja mieto (vain 15 tippaa)  kahvin tuoksu on suorastaan hurmaava! Sheivaussaippuoistakaan ei tainnut tulla vaaleanpunaisia, vaan lähinnä aprikoosinvärisiä. Eikä satsista saanut kuin 5 palaa.  Noo, kassellaan…

Deodopalat.

8.1.2013

Taas astialla! Huomasin, että yksi tuotos puuttuu: tein shampoopalojen aikoihin myös kasvovoidetta , kun kamomillahauduketta jäi yli.  En tiedä, tuliko mehiläisvahaa liikaa - reseptistä tein 1/3 - vai johtuuko rakeinen ja kova voide vain liian huonosta vatkaamisesta. Voide on silti hyvin käyttökelpoista, ja kuivattaa jopa näppylöitä! Ja säilyykin lämpimässä ihan mukavasti, vaikkei säilöntäaineita olekaan.

Toissapäivänä tein myös pari epäonnistunutta kokeilua ei-niin-luonnollisista aineista. Kokeilin suihkujellyjä valmiista halpisnestesaippuasta. Aika kauheita… en ole vielä testannut. Sitten yritin tehdä kiinteitä sokerikuorintapaloja kaapissa olevista glyseriinisaippuoista - huonolla menestyksellä… :-( ei niistä mitään paloja tullut, ja toinen saippua haisi ja kuohui mikrosulatuksessa aivan järkyttävälle. Roskiinhan se piti heittää… toisesta tuli sitten purkillinen sokerikuorintaa, joka ei tunnu mitenkään erityisen hyvälle.

Äsken kokeilin tehdä vähän kevyemmän piparminttuisen kasvovoiteen. Vaihdoin öljyn ja veden suhteen toisin päin, ja vatkasin maidonvaahdottajalla. Katsotaan, onnistuiko…

20.1.2013

Uudet väkerrykset oli ihan pakko testata heti viikonloppureissusta palatessa, eli sunnuntai-iltana n. klo 23. Löysin ohjeen suklaavoiteelle, joten sitä oli pakko laittaa tulemaan välittömästi. Vesipohjaiset voiteeni kun eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla, varsinkaan piparminttu-avokado. Kamomilla on ollut kyllä käyttökelpoista vieläkin, joten ei sekään hukkaan mennyt.

Toinen väkerrys tälle illalle oli kokeilu kiinteistä sokerikuorintapaloista - katsotaan, meneekö yhtä pieleen, kuin ne glyseriinisaippuajutut…

Tässä sokerikuorintapaloja. Kotona oli jäljellä vain kaksi söpöläistä...hyviä ovat, kestävät useamman käyttökerrankin - jos ei käytä saunan lämmössä...

31.1.2013

Pitkään sormeni syyhysivät kokeilla kerrossaippuaa kakkujen muodossa. Mielessäni olin visioinut kauniin täytekakun, suklaisia muffinsseja ja sitruunamarenkitortun. Tänään sitten aloitin sitruunamarengista, huonoilla valmisteluilla ja suunnitteluilla - sillä seurauksella, että ihan persiilleenhän se meni. Pohja onnistui  ensin ihan hyvin kahvisaippuan ohjeella, mitä nyt jäi turhan löysäksi. Sitruunakiisseliosuus sitten sotki koko homman, sitruunatuoksuöljy jämähdyttikin massan niin nopeasti, ettei sitä enää saanut levitettyä - ja liian löysään kakkupohjaanhan se upposi kuin lietelantaan. Sitten pitikin yrittää käsin sotkea se piiloon, joten hukkaan meni. Ajattelin harjoitella edes marengin pursottamista, mutta siinä oli - tietenkin - ihan vääränlainen pussi, josta saippuamassa tuli läpi kuin seulasta. Eli myös massa meni aivan hukkaan… :-(   Lopusta yritin kaapia ehkes muutaman valkoisen sydänsaippuan ja kokeilin metallisen leivosvuoan kestoa. Hanskoja minulla ei ollut riittävästi, joten siinä sotkiessa myös sormet kärsivät.  Mitä tästä taas opin??? Tumpelon taidot eivät riitä noin vaativiin juttuihin, vaikka kuinka haluaisi. Mutta vielä mie paremmalla ajalla yritän uudestaan, aineiden hukkaanmenon uhallakin… Nyt tulokseksi tuli  vain hurja sotku. Jos sitruunansekainen kahvikakku edes saippuoituu, on miun käytettävä sitä salaa kotona, ettei kukaan moista häpeätahraa näe.

Pieleen mennyt sitruunamarenkakku. "Sitruunakiisselistä" ei tullut edes keltaista, ja se valahti kakun pohjalle. "Marenkia" en edes yrittännyt saada kakun päälle, vaan tein siitä pieniä irrallisia saippuoita.

7.2.2013

Sairaslomalla selkävaivaisen piti keksiä itselleen jotakin viihdykettä - joten kosmetiikan pariinhan mie tietysti könysin. Saippuaa ei lääkehuuruissa voi käydä väsäämään, mutta sokerikuorintapaloja tein satsin, ja uuden kokeilun kamomillavoidetta.

Edelleenkään en onnistu tekemään notkeaa voidetta, enkä keksi, mistä se johtuu. Mehiläisvaha jämähdyttää seoksen hyvin nopeasti. Lämpimässä vesihauteessa vatkausta olisi voinut vielä jatkaa, mutta vatkain meni osiksi. Voiteesta tuli kovaa ja vahamaista, ei oikein hyvän tuntuista, joten menee varmaan jalkarasvaksi.  Pitänee tehdä kasvovoiteet ilman vettä, suklaavoide kovuudestaan huolimatta on miun lemppari. Siihen jos muuttaisi kaakaovoin ja öljyn suhdetta, niin voisi ehkä saada notkeamman rasvan aikaiseksi… mutta nyt pitäisi käyttää entiset ekana pois, ennen kuin tekee uusia. Esim. piparmintturasvasta puolet pitää heittää pois, kun on jo pilalla. Eka kamomillavoidekin tuoksuu jo  vähemmän freesille, mutta kyllä sitä eilen naamaani laitoin ilman mitään huonoja seurauksia. Pitää käyttää muualle kroppaan sekin jämä, nyt vielä kun uskaltaa.

24.2.2013

Vihdoinkin lomalla! Koirien kanssa olen joutunut palaamaan teollisiin shampoisiin, sillä kamomillapalani oli talvella  ihan liian kuivattava bichonin turkille, ainakin ilman hoitoainetta.

Muutama päivä sitten kokeilin tehdä uutta body butteria kookosöljystä ja kahvista. Hyvän tuntuista, mutta haisee ihan p...lle. Eikä varmaan säily kauan kahvista johtuen.

Tänään piti tehdä vielä suolakuorinta ja uusi dödö, kun punasaviset sotkevat, eivätkä ole oikein tehokkaita muutenkaan.

Pitää käyttää loput vaikka kesällä, kun voi pitää hihattomia paitoja. Lisäksi halusin tehdä suklaasaippuaa, mutta oliiviöljyä ei ollut tarpeeksi. Päädyin muuntelemaan Saara Kuhan ohjetta. Lopputuloksesta en vielä tiedä, mutta ainakin näyttää hyvältä. Huomenna pitäisi tehdä vielä pyykkisaippuaa Saata Kuhan ohjeella.

24.3.2013

Kuukausi on taas vierähtänyt. Kone temppuili, joten päivitykset eivät ole näissäkään jutuissa aivan ajan tasalla. Suklaasaippua 2 on aika de luxe-tavaraa, vaikka ei vaahtoakaan kovin. Kasvosaippuaksi sen on liian kova, mutta muuten ihana. Pyykkisaippuakaan ei onnistunut aivan kuten strömsössä, sillä massaan lisäämäni sitruunainen tuoksuöljy jämähdytti sen saman tien. Mutta ei liene haittaa, sillä saippuat on tarkoitus raastaa konepesua varten.

Yläkuvassa suklaasaippua, joka on aivan ihana suihkusaippuana, mutta ei oikein toimi meikkisaippuana, kuten edelliset suklaasaippiskokeilut.

Alakuvassa jämähtänyt, röpelöinen pyykkisaippua, jonka tein Clas Ohlsonin muovilaatikoihin. Raastettuna toimii erinomaisesti!

Tänään tein rasvoja, kun oli melkein kaikki loppu. Edellisistä satseista ne, joissa oli vettä mukana, päätyivät tänään roskikseen. Eka kamomillasatsi näytti vielä ok:lta, muissa oli hometta. Tein nyt tuplasatsin vaahdotettua karitea, jotta riittää pitemmäksi aikaa ja saan annettua purkit kälylleni  ja hänen  äidilleen, ja toivottavasti myös tädilleni. Sitten tein laventelista kasvovoidetta ja vartalovoidetta, sekä silmämeikinpoistoöljyä. Ja kokeilusatsin suuvettä. Tein voiteita varten laventelihauduketta hiilihapotetusta lähdevedestä ja laventelin kukista. Hauduke oli ihanan väristä, mutta heti öljyjen sekoituttua massa muuttui aika äklön väriseksi.  Mutta eipä se käyttöä haittaa, olisi vaan ollut niiiin nättiä...

Päivittämättä on myös deodokokeilut. Pari viikkoa sitten huomasin, etteivät deodopalani toimi enää, jo aamupäivästä haisin kuin rankkitynnyri. Viikon taisin sitkutella, sitten epätoivoisena tein kokeeksi satsin voidemaista, johon tuli maissijauhoja, ruokasoodaa, aloegeeliä, omenaviinietikkaa, kookosöljyä ja vähän laventeliöljyä. Tämä toimi erinomaisen hyvin, kunnes viikon-kahden jälkeen kainalot ärtyivät soodasta pahasti, ja jouduin kääntymään apteekin puoleen. Yksi alumiiniton ja alkoholiton paikallisesta apteekista löytyi, onneksi se tuntuu myös toimivan. Pitänee käyttää sitä ja omia paloja kausittain.

Olen jonkin aikaa jo käyttänyt päivävoiteena meikin alla aloe geeli - manteliöljy -seosta. Aika hyvä. Tosin aloe geelissä on karsastamiani säilöntä- ym. Aineita 1%.

20.4.2013

Tänään pääsin vihdoinkin testaamaan uutta saippuamuottiani  (jonka isäni avustuksella värkkäsin ). Meikkisaippua alkaa olla loppumassa, joten tein suklaasaippuaa hieman tuunatulla reseptillä. Halusin saippuaan kaakaovoita, jotta saippua olisi hieman kovempi ja tuoksuisi suklaalta ilman hajusteita. Lisäsin myös risiiniöljyä, jotta saisin vähän paremman vaahdon - aikaisemmalla vaahto ei riitä kunnolla kasvoille. Oliiviöljyä ei ollut kuin yksi pullo, joten en voinut tehdä kuin pienen halon (kaksinkertaistin reseptin).  Lipeän määrääkin lisäsin hiukan, silti laskurin mukaan ylirasvoitus on suosituksia suurempi. Mielenkiinnolla odotan, mitä siitä syntyy…

Raastin myös lisää pyykkisaippuaa, joka toimii hyvin. Tahroja se tosin ei poista, kun saippuassa ei ole valkaisuainetta, joten aivan pelkästään sillä ja pesupähkinöillä en pärjää. Valitettavasti… teolliset aineet ja tuoksut kun tökkivät jo tosi pahasti.

21.4.2013

Eilistä suklaasaippuahalkoa en ole vielä leikannut, mutta ainakin se näyttää ja tuoksuu hyvältä. Ja muotissa käyttämäni pergamiini näytti myös toimivan erinomaisesti, vähän jännitin sitä etukäteen. Englannissa ja jenkeissä käyttävät pakastinpaperia, mutta sitä ei ilmeisesti tunneta meillä Suomessa, ainakaan kaupasta ja googlettamalla en löytänyt.

Suklaasaippuahalko odottelee vielä leikkaamista.

Tänään tein vielä uuden satsin pyykkisaippuaa. Lisäsin siihen ystäväni kaapeista löytyneet Body Shopin Bergamot- ja Geranium- tuoksuöljyt. Johonkin nekin piti käyttää, kun nuukana en raaski heittää mitään pois, ja pyykkisaippuaan on turvallisempaa kokeilla kaikenlaista. Ainakin  saippuamassa käyttäytyi edelliskertaa paremmin, toivottavasti halko on aamulla vielä leikattavissa.

Uusi satsi pyykkisaippuaa. Kolo etummaisen palan kyljessä johtuu siitä, että leikkasin saippuahalon liian
aikaisin - kun pelkäsin, että se seuraavana päivänä olisi liian kova leikattavaksi.

22. huhtikuuta 2013

22:11

Signaturelli - olipa kerran  Signe, se Naturellimpi Elli, joka halusi ottaa askeleen lähemmäksi luontoa. Tämän askeleen Signen sai ottamaan hänen ystävänsä, joka antoi Signelle lahjaksi palan itse tekemäänsä kahvisaippuaa. Tuohon saippuaan kovin ihastuneena Signe alkoi ensin etsiä tietoa saippuan valmistamisesta, sitten etsiä sopivia tarvikkeita ja raaka-aineita, ja lopulta hän pääsi kokeilemaan malttamattomana odottamaansa saippuan valmistusta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan "aivan kuin Strömsössä", Signe oli vakuuttunut, että nyt hän on oikealla polulla.

Jonkin aikaa Signe oli tyytyväinen näin, mutta sitten hänen halunsa elää luonnonläheisemmin alkoi kasvaa. Saippuoita seurasivat shampoopalat, hammassaippuat, ihovoiteet ja -salvat, huulirasvat, deodorantit ja suuvedet… entisessä elämässään Signe oli aina ollut oikea kosmetiikan suurkuluttaja, jonka kaapit notkuivat kaikenlaisia pulloja ja purnukoita. Teollista kosmetiikka löytyi joka lähtöön. Pikkuhiljaa vaihtuivat teolliset nestesaippuat, suihkugeelit, shampoot, hoitoaineet, muotovaahdot, meikinpoistoaineet, kasvonaamiot, kuorinta-aineet,  hammastahnat, kasvo- ja kosteusvoiteet, käsi-  ja vartalovoiteet, alumiinipitoiset antiperspirantit, huulirasvat ja pyykinpesuaineet käsintehtyihin, luonnollisempiin tuotteisiin. Ja ero entiseen eloon on ollut merkittävä - vuosia kestäneet päänahan ongelmat katosivat, 37 vuoden atooppisen ihon kutina loppui kertaheitolla, repaleiset kynsinauhat siistiytyivät, kädet ja kantapäät eivät enää halkeilleet eikä rohtuneista huulista näkynyt enää merkkiäkään. Muutokset olivat niin ällistyttäviä, että Signe teki vakaan päätöksen pysyä aloittamallaan taipaleella, eikä enää koskaan aio palata entiseen elämänmuotoonsa.

Uudella polulla tallatessaan Signe alkoi tietoisesti tarkastella kaiken kohtaamansa teollisen kosmetiikan inci-luetteloita. Ja mistä Signekin tähän asti oli maksanut mansikoita - siitä, että söpöön pakkaukseen on laitettu vettä ja emulgointiaineita sekä rutkasti säilöntäaineita, jotta ne ehkä mahdolliset tehoaineet on saatu sekoittumaan veteen ja säilymään purtiloissaan pitkiä aikoja.   Tästä aiheesta saisi kirjoitettua jo ihan oman eepoksensa, joten jos aihe kiinnostaa Sinua, niin käypä lukaisemassa vaikkapa Kemikaalicoctailin kirjoituksia!

Pysähdyttyään miettimään asioita hieman syvällisemmin ja katsoessaan polullaan takaisin päin, Signe huomasi, että hän olikin oikeastaan lähestynyt luontoa jo toisestakin suunnasta.  Joitakin vuosia aikaisemmin Signe - joka oli aina syönyt melko terveellisesti - alkoi syödä päivittäin marjoja. Aluksi ei tuolloin tapahtunut ihmeempiä, mutta kun marjat vaihtuivat kaupan pakasteista itse poimittuihin luomumarjoihin, alkoi muutos vaikuttaa. Ennen alatisairas Signe ei saanutkaan jokaikistä flunssapöpöä, joka ympärillä riehui.  Vastustuskyky parani siis roimasti, eikä pahaa tehnyt varmasti sekään, että kesäaikaan Signe söi paljolti myös kotikasvatuksen tuotoksina luomuvihanneksia ja juureksia. Jatkuva sairastelu oli tuonut mukanaan myös lääkekierteen, jonka Signe onnistui - vahingossa - katkaisemaan kahden luonnonmukaisemman hoito - tai elämäntavan avulla. Signe tutustui näet  itämaiseen piikkimattoon ja nenänhuuhtelukannunakin tunnettuun sarvikuonoon.  Viime syksynä Signe osti uteliaisuuttaan saunan kiukaalle tarkoitetun kipon, jossa killui pieni lohkare Himalajan ruususuolaa. Tuo pieni lohkare helpotti Signen astmaoireita siinä määrin, että kun lohkare oli ajastaan "haihtunut" (Signe on himosaunoja), niin hän päättikin hankkia saunaansa oikein kunnollisen kokoisen suolan lähteen. Tuota samaista ruususuolaa kun myydään huokeampaan hintaan myös hevosten suolakiveksi…  saunan ylälauteella lautaselle aseteltuna suolahuone-efekti onkin melkoisen tehokas.

Signen halu olla lähempänä luontoa näkyy myös muilla elämänalueilla. Kaiken vapaa-aikansa Signe viettää maaseudun rauhassa nauttien puhtaasta ilmasta, luonnonrauhasta, linnunlaulusta ja upeista tähtitaivaista. Siellä hän pääsee myös nauttimaan rakastamiensa eläinten seurasta. Teolliseen krääsään ja keinotekoisuuteen kyllästyneenä Signe pyrkii myös hyödyntämään käsityöharrastuksiaan yhteistyössä Joulupukin kanssa.

Signen aivoituksia ja tekemisiä pääset seuraamaan aiheittain kootuilla alasivuilla. Toivottavasti Signen alkuaskeleet luonnonmukaisempaa elämää kohti herättivät Sinussa ajatuksia… :-)