Seurasin äskettäin keskustelua, joka virisi Karkkipäivä-blogin Sannin kerrottua kokemuksistaan HiusAkatemian hiustutkimuksesta. Mielestäni Sanni esitti kokemuksensa jokseenkin neutraalisti, mutta kommentoijien asennetta en oikein jaksanut ymmärtää. Valtaosa kommentoijista tyrmäsi välittömästi täysin kaikki vaihtoehtoiset hoitomuodot - etenkin ruokavaliosuositukset. Hoitojen käyttäjät leimattiin naiiveiksi ja kritiikittömiksi hörhöilijöiksi, joilla ei ole oman ajattelun kykyä. Kommenteissa peräänkuulutettiin myös tieteellistä näyttöä, mikä sinänsä on hyvä asia - jos vain hetki kriittisesti pohdittaisiin, mitä ja miten tämä tieteellinen näyttö oikeastaan on. Väittäisinkin, että suurimmalla osalla tiedemaailman ulkopuolella olevista ei ole hajuakaan siitä, miten tieteellisiä tutkimuksia tehdään, kuka niitä rahoittaa ja miten niiden tuloksia raportoidaan. Tieteelliset tutkimuksetkaan eivät tarjoa absoluuttista oikeaa ja pysyvää tietoa. Eikä tutkimuksen puute jollakin alueella tarkoita suoraan sitä, että asia olisi täysin huuhaata. Viestiketjun lukeminen teki minut lähinnä surulliseksi - toivoisinkin, että oikeasti apua tarvitsevat ja hakevat eivät masentuisi moisen lukemisesta, vaan jaksaisivat etsitä sitä itselleen parasta vaihtoehtoa. Usein kun tilanne on se, että vaihtoehtoisten hoitojen pariin hakeudutaan siinä vaiheessa, kun tämä perinteinen lääketiede yksisilmäisine asenteineen ei ole lukuisten lääkärikierrosten ja tutkimusten jälkeenkään pystynyt tarjoamaan mitään apua tai ratkaisua asiakkaan ongelmaan. Meillä lääkärit kun keskittyvät vain näkyvimmän oireen hoitoon - jos sitäkään - katsomatta lainkaan kokonaisuutta ja oireiden aiheuttajaa. Eipä ole vielä tullut koskaan vastaan esim. lääkäriä, joka olisi ollut kiinnostunut ja perehtyntyt ravitsemuksen vaikutuksiin. Ymmärtääkseni Saksassa ollaan meitä paljon edellä, siellä perinteiset ja vaihtoehtoiset hoitomuodot kulkevat rintarinnan tavoitteenaan asiakkaan kokonaisvaltainen hoito ja hyvinvointi.
Omasta kokemuksestani voin kertoa muutaman esimerkin. Kärsin parikymmentä vuotta sitten kroonisesta päänsärystä, koska selässäni on erinäisiä vikoja ja nikamat menevät kivuliaaseen fasettilukkoon. Lääkärissä juoksemisesta, liikunnasta, särkylääkkeistä tai hieronnasta ei ollut mitään apua. Kuulin salilla yhdeltä naiselta kiropraktikosta nimeltä Reijo Neva. En menisi kenelle tahansa niksauttelijalle, koska uskon siinä olevan riskinsä. Tämä Neva oli kuitenkin ilmeisen hyvämaineinen, eikä mikään rahastaja. Neljä kuukautta jatkunut särky jäi hoitopöydälle 20 minuutin käsittelyn jälkeen. Oloni oli jokseenkin euforinen!
Toinen esimerkki: Olin pitkään kärsinyt todella pahoista ylävatsakivuista. Kaikki, mitä söin ja join, aiheutti infernaalista tuskaa. Jokainen askel oli kivulias - ja mitä mieltä oli terveydenhuollon ammattilainen: kirkkain silmin minulle yritettiin väittää, että minulla on vain kipeät vatsalihakset! Ihmiselle, joka oli kymmenen vuotta treenannut kovaa, ja taatusti tiesi, miltä treenistä kipeytyneet lihakset tuntuivat. Kärvistelin ja taistelin tuulimyllyä vastaan aikani, kunnes pääsin (tai jouduin, se oli kaikkea muuta kuin mukavaa) vatsalaukun tähystykseen. Diagnoosina oli refluksitauti ja alkava vatsahaava, jotka saatiin kuriin oikealla lääkityksellä. Huom! Saatiin kuriin, ei korjattu, eikä poistettu oireita. Tämä tarkoitti toistuvia, kalliita lääkekuureja.
Muutamaa vuotta myöhemmin menin lääkäriin, kun pitkään jatkunut ja raju hiustenlähtö alkoi aiheuttaa kaljuuntumista, olin tukehtua limaan, enkä pystynyt enää nukkumaan sen takia. Lääkärin kommentti ilman sen kummempia tutkimuksia oli näinkin fiksu, filmaattinen ja tieteellisesti perusteltu: "Ei sinussa mitään vikaa ole, sen kun pakotat itsesi liikeelle!" Hetken siinä kyyneleitä ja turhautumistani nieltyäni ja äidilleni asiaa valitettuani hän etsi jostakin tiedon hiustutkimuksesta, johon sitten varasinkin pian ajan. Sain melko samanlaisen diagnoosin ja hoito-ohjeet, kuin Karkkipäivän Sannikin. Kriittisen ajattelukyvyn ja tyhjän lompakon omaavana en voinut ajatellakkaan kalliiseen hoitojaksoon sitoutumista, mutta selvittelin jokaisen hoidon funktiota ja tein sitten kompromisseja kotitekoisin konstein. Ainoa asia, mitä noudatin orjallisesti, oli se ruokavalio. Eli kaikki lehmänmaito kaikissa muodoissaan välittömästi pois, lisää hyviä rasvoja ja vitamiineja. Ei mennyt montaa viikkoa, kun hiustenlähtö alkoi laantua, keuhkoni ja muukin elimistöni puhdistua limasta ja pallomaha, josta olin ikäni kärsinyt, oli kadonnut. Muutkin vatsaoireet, joiden olin vain luullut kuuluvan asiaan, katosivat. Ennen pitkää katosi myös vatsalääkityksen tarve.
Olin todella kiitollinen - ja olen edelleen - että oma sinnikäs etsintäni toi avun moniin vaikeisiin oireisiin, vaikka se tulikin lääketieteen ulkopuolelta. Toivon vain, että joku olisi kertonut näistä asioista jo vuosikymmeniä sitten. Olisin välttynyt paljolta murheelta, fyysiseltä kivulta, turhalta rahanmenolta ja elimistöni rasittamiselta turhilla kemiallisilla lääkkeillä. Siksi toivoisinkin, että Sinä, joka tarvitset apua, laajentaisit näkemystäsi ja katsoisit myös laatikon ulkopuolelle! Apu voi olla lähempänä, kuin uskotkaan.
I apologize - I don't have the energy to write this whole text in English too right now, maybe I do it later. Use Google Translator, if you like to know, what I am writing about here.
